Kirjastojen ympäristötietoisuudesta – tai tiedottomuudesta

Ajattelemme mielellämme, että kirjastot ovat ympäristötietoisia ja -ystävällisiä. Muut saastuttavat, tuhlaavat luonnonvaroja ja yllyttävät kuluttamaan, mutta kirjastot ovat kierrättäneet aineistoja jo yli vuosisadan ja hillitsevät muutenkin kulutusta. Kaikkien ei esimerkiksi tarvitse ostaa oma tietokonetta tai printteriä, koska kirjaston laitteet ovat käytettävissä. Tavallaan tämä on totta, mutta samalla se on johtanut hieman ylimieliseen asenteeseen: ”olemme jo niin hyviä, ettei meidän tarvitse tehdä mitään”.

Omahyväisyyden sokaisemana on jäänyt huomaamatta tosiasia, ettei kirjastoille ole olemassa mitään ympäristöystävällisyyden kriteereitä. Asiasta ei edes käydä keskustelua, koska se on olevinaan itsestäänselvyys.1 Eipä vain ole. Tänä päivänä ei enää riitä, että kuvittelemme olevamme ympäristöystävällisiä sillä perusteella, että kirjastosta lainataan kirjoja ja muita aineistoja tai että tilamme ovat yhteiskäytössä. Olisi ehkä myös syytä miettiä pitävätkö nämä argumentit lainkaan paikkansa. Kirjastot ovat kierrättäneet aineistojaan yli vuosisadan, mutta tänä aikana kirjastot ovat myös aloittaneet aineistojen muovittamisen, kuljetukset ympäri kuntaa ja aineistojen elinkaarikin on lyhentynyt. Eivätkö kirjastot ole tavallaan siirtyneet hanki, kierrätä kerran ja heitä pois kulttuuriin? Toisaalta ei ole olemassa mitään vakiintunutta tapaa vertailla paperisen kirjan ja e-aineistojen eroja2 tai arvioida yhteisen tilan tai jaetun tekniikan ympäristövaikutuksia. Paitsi tietysti mutu-tuntuma, jonka mukaan kaikki tarvittava on jo tehty.

Lue loppuun

Kuulokulmia kirjastoon

Avaa korvasi, pysähdy ja kuuntele, millaisia ääniä kirjastossa oikeastaan kuuluu. Tätä pientä koetta olen toistanut alkuvuoden eri kirjastoissa tehdessäni esiselvitystä kirjaston äänimaisemasta. Hanke on Helsingin kaupunginkirjaston vetämä ja tarkoituksena on käynnistää laajempi kansallinen tutkimus syksyllä, kunhan vain saamme rahoituksen kuntoon. Henkilökohtaiset testitulokseni ovat olleet mielenkiintoisia.

Kukaan ei myönnä mielellään olevansa rajoittunut. Olen aina kuvitellut tarkastelevani asioita monista näkökumista – ja siksi oli hieman noloa huomata, että kuulokulma on puuttunut kokonaan. Tosin voin lohduttautua sillä, etten ilmeisestikään ole ainoa: näköaisti on dominoiva koko kulttuurissamme. Mietimme jatkuvasti miltä asiat näyttävät ja vain harvoin miltä ne kuulostavat. Ihmiset eivät yksinkertaisesti avaa ääntään tai korviaan seisoessaan aamulla puolituntia peilin edessä.

Lue loppuun