E-aineistojen erilaiset lukulaitteet kirjastossa

Yleisissä kirjastoissa on viime vuosina alettu pikku hiljaa hankkia enenevässä määrin e-kirjoja ja myös erilaisia e-lehtipalveluita. Asiakkaat ovat käyttäneet aineistoja joko paikan päällä kirjastossa (paikalliskäyttöiset e-lehdet) tai lainanneet aineistoja (e-kirjat) omilla laitteillaan joko kirjastossa tai kotonaan. E-aineistojen käyttö on aiemmin tapahtunut pääsääntöisesti pöytäkoneella tai kannettavalla tietokoneella. Etenkin taulutietokoneiden määrä on kuitenkin kasvanut viime vuosina merkittävästi. Kirjastojen e-aineistojen osalta tämä on ollut hyvä kehitys, sillä esim. e-kirjan lukukokemus on yleensä miellyttävämpi joko taulutietokoneella tai erityisesti pitkien tekstiaineistojen lukemiseen tarkoitetulla lukulaitteella.

Taulutietokoneita eli tabletteja ovat esimerkiksi iPad ja Samsung Galaxy Tab. Tabletit ovat yleistyneet kovaa vauhtia suomalaisten keskuudessa. Viime syksynä arvioitiin, että jo noin 500 000 suomalaisella oli käytössään taulutietokone (1). Tämän vuoden alussa tabletit ovat yleistyneet edelleen kuluttajien keskuudessa. Alku vuonna n. 100 000 kuluttajaa hankki käyttöönsä tabletin (2).  Kirjaston e-aineistojen esittelyn kannalta ne ovat hyvin monipuolisia: niillä voi katsoa liikkuvaa kuvaa, kuunnella äänikirjoja tai lukea e-lehtiä ja e-kirjoja. Sen lisäksi tableteilla on mahdollista käyttää internetiä.

Lukulaitteilla, joita on esimerkiksi Sony Reader, Kindle ja Booken Cybook, voi lukea e-kirjoja ja niissä on panostettu siihen, että pitkään jatkuva lukeminen on miellyttävää. Joissakin lukulaitteissa on myös www-selain, mutta se on tarkoitettu lähinnä sitä varten, että käyttäjä voi käydä lataamassa luettavaa joko e-kirjakaupasta tai kirjastosta, joten surffailuun lukulaite soveltuu huonosti.

E-aineistoja on mahdollista luonnollisestikin käyttää älypuhelimilla, mutta tietääkseni kirjastoissa ei ainakaan Suomessa ole älypuhelimia asiakaskäytössä.

Osassa Suomen kirjastoja on jo nyt hankittu asiakkaiden käyttöön tabletteja tai lukulaitteita. Asiakkailla on ollut mahdollisuus tutustua laitteisiin kirjaston tiloissa tai lainata laitteita kotiinsa. Taloudellinen tilanne on kuitenkin kunnissa tiukka ja kynnys määrärahojen suuntaamiseen laitteisiin voi olla korkea. Se vaatii kirjastoilta rahallista panostusta ja kirjaston henkilökunnalta perehtymistä laitteisiin sekä niiden käyttämiseen.

Taulutietokoneet, lukulaitteet ja älypuhelimet ovat kuitenkin jo osa asiakkaidemme arkipäivää ja ne yleistyvät koko ajan. Lähitulevaisuudessa e-aineistojen tarjonta myös yleisten kirjastojen kautta tulee varmasti kasvamaan. Tekniikan muutos ja kasvanut tarve tarjota myös e-aineistoja asiakkaille asettavat kirjastoille uusia haasteita mutta antavat myös mahdollisuuksia toiminnan kehittämiseen. Esimerkiksi Oulussa, Helsingissä ja Vantaalla on tehty yhteistyötä kaupallisten toimijoiden kanssa, jolloin laitteille on saatu myös valmiiksi ladattuja sisältöjä (3).

Helsingin Myllypuron kirjaston Samsung Galaxy Tab 2 7″ -laitteiden esittely

E-aineistojen lisääntynyt hankinta kirjastoissa on nostanut esille myös kysymyksen siitä miten saadaan ”näkymättömät” e-aineistot näkyviksi kirjaston tilassa. Voisiko tässä yhtenä ratkaisumallina olla taulutietokoneiden ja lukulaitteiden saattaminen asiakkaiden käyttöön?

Esimerkkejä:
Leeds Library Apps -video
Oulun kaupunginkirjaston opettele verkkotiedonhakua mobiilisti
HelMet-taskukirjasto -video

1) http://virtual.vtt.fi/virtual/nextmedia/Deliverables-2012/D1.3.1.5_eReading_eBooks%20for%20public%20libraries_Sahkokirjoja%20yleisiin%20kirjastoihin.pdf s. 11
2) http://www.mikropc.net/kaikki_uutiset/taulutietokoneet+myyvat+suomessa+vauhdilla/a904792
3) http://www.elisa.fi/ir/pressi/?o=5120.00&did=18102

Aino Ketonen

Aino Ketonen
Suunnittelija
Yleisten kirjastojen konsortio -hanke
Helsingin kaupunginkirjasto – Yleisten kirjastojen keskuskirjasto

5 vastausta artikkeliin ”E-aineistojen erilaiset lukulaitteet kirjastossa

  1. Edellä mainittujen Helsingin, Oulun ja Vantaan kirjastojen lisäksi Elisa Kirja on viime viikolla, 4.6.2013, aloittanut pilotin Kalajoen kirjastossa. Kaikissa näissä piloteissa malli on sama. Elisa Kirja tarjoaa kirjastojen asiakkaille lainattavaksi Elisa Kirja palvelun kirjastoversion Samsungin tabletilla. Edellä mainituissa kirjastoissa käytössä oleva Elisa Kirjan kirjastoversio sisältää CrimeTimen kuusi huippudekkaria.

    Elisa Kirjan kirjastopilottien taustalla on kaikkien osapuolien halu tarjota suomalaisille helppo, turvallinen ja kustannukseton tapa tutustua sähköiseen lukemiseen. Elisa Kirjan kirjastoversiota on lainattu tuhansia kertoja eikä käytännössä mitään ongelmia ole ollut tekniikan tai palvelun käytön kanssa. Joten pilottien päätavoite on täyttynyt hyvin. Pilottien kautta olemme saaneet paljon tietoa siitä miten ihmiset suhtautuvat sähköiseen lukemiseen, mikä siinä on hyvää ja missä on vielä kehitettävää. Kirjastojen ja Elisan välinen yhteistyö on toiminut hyvin ja joustavasti.

    Tällä hetkellä uusia vastaavia kirjastopilotteja ei ole suunnitteilla, mutta mahdollisesti Elisa Kirjan osallistuu myös tulevaisuudessa hankkeisiin, joissa edistetään sähköistä lukemista.

    Sami Hurmerinta
    Elisa

  2. Tablettien käyttötarkoitus on ollut rakentaa helposti liikuteltava henkilökohtainen tietokone. Se sopii varsin huonosti siihen ajatusmalliin, joka meillä on pöytätietokoneiden kanssa.

    Pystymme antamaan käyttäjille työasemien kanssa oikeuden käyttää erilaisia ohjelmia ja voimme varsin vapaasti rajata sen, mitä käyttäjä voi koneen kanssa tehdä. Sen lisäksi meillä on mahdollisuus ottaa etäyhteys koneeseen, eikä koneen tavoittaminen vaadi sen luokse menemistä.

    Tableteilla tämä ei onnistu vaan ne ovat vaikeasti hallittavia. On erilaisia ohjelmia, joilla niitä voidaan hallita, mutta kaikissa on aina joku ongelma. Kioskiohjelmat estävät sovellusten käyttämisen, erilaiset lapsilukot taas toimivat ilman etähallintaa. Jos laitteiden määrä kasvaa satoihin, nykyisin välinein on erittäin vaikea hallita niitä mitenkään. Käytännössä se on lähes mahdotonta. Tabletit tulevat siis vaatimaan paljon kirjastojen henkilökunnan työpanosta, kun niitä ei voida verkon yli hallita.

    Kun käyttää vaikka Androidia ja iPadia ristiin, niin kummankaan käyttö ei oikein onnistu kunnolla vaan se vaatii keskittymistä joka taas tekee käytöstä epämiellyttävää. Ne ovat niin lähellä toisiaan että niitä käyttää helposti vääriin ja virhe näppäilyjä tulee paljon varsinkin sen vähemmän tutun laitteen kanssa.

    Kun tabletin laittaa kuoreen ja vaijerin päähän, se ei enää ole se sama laite. Se painaa ja on vaikeasti käytettävä. Käyttökokemus ei ole kovinkaan miellyttävä. Tabletit ovat kuitenkin sen verran arvokkaita ja käyttökelpoisia varkaille, että ne kuitenkin täytyy tavalla tai toisella suojata. Mikäli laite on viety pois kirjaston ja sen verkon kuuluvuusalueen ulkopuolelle olisi laitteen syytä olla matkapuhelinverkossa, jotta se voitaisiin lukita tai tyhjentää etänä.

    Toisaalta, laitteet eivät ole meidän sisäverkossa ja käyttävät samaa verkkoa kuin ihmiset käyttävät omilla laitteillaan, joten pitääkö siitä miten laitteita käytetään olla kovin huolissaan?

    Kari Velling
    Helsingin kaupunginkirjaston tietotekniikkayksikkö

  3. Jos verkkokäyttöisten sisältöjen tarjoaminen kirjaston kautta kokeilusta merkittäväksi ja taloudellis-tekijänoikeudellisesti siedettäväksi palveluksi, siirtyy laiteongelma mielestäni pääosin kirjaston asiakkaalle. Nykyinen laite- ja formaattisekasotku on kirjastoille kohtuuttoman kallista ja rasittavaa ainakin niin kauan, kun on kilpailevia DRM-suojattuja formaatteja, jotka ovat – ainakin osittain – vielä sidottuja tiettyihin laitteisiin. Tällainen järjestelmä ei voi massamarkkinoilla toimia, se on nähty kaikkien muitten sisältöjen kanssa.

    Kun odotellaan kirjallisten verkkosisältöjen levittämisen seuraavaa kumousta (joka toivon mukaan on yksi, kaikissa laitteissa ongelmitta toimiva ”kirja-MP3″), kannattaa kirjastoissa ottaa rauhallisesti ja välttää isoja taloudellisia satsauksia laitteisiin. Kaikki se, mikä näyttää tänä päivänä uudelta ja hienolta, on hyvin nopeasti vanhentunutta ja epäkiinnostavaa asiakkaiden mielestä. Parin vuoden ikäinen tabletti ei kelpaa oikein kenellekään.

    Täytyy myös muistaa, ettei julkisilla kirjastoilla ole mitään takeita siitä, että kaupalliset kirjalliset verkkosisällöt koskaan tulevat niiden ulottuville kohtuullisin kustannuksin. Kalliita laitesatsauksia kannattaa tämänkin takia vältellä kaikin keinoin. Inhoan sponsorivetoisia kokeiluja, mutta juuri tässä tilanteessa ne saattavat olla fiksuin taloudellinen ratkaisu.

    En malta olla tarttumatta Aino Ketosen kysymykseen ”E-aineistojen lisääntynyt hankinta kirjastoissa on nostanut esille myös kysymyksen siitä miten saadaan ”näkymättömät” e-aineistot näkyviksi kirjaston tilassa.” Kysymys verkkosisältöjen käytöstä ei ole pelkästään tekninen, taloudellinen ja tekijänoikeudellinen asia. Kirjastot voisivat jo nyt parantaa verkkosisältöjen ”näkymistä” ja tarjontaa sillä yksinkertaisella tavalla, että aloitettaisiin lopultakin myös verkkojulkaisujen systemaattinen luettelointi niin kansallisbibliografiaan (Fennica) että kirjastojen omiin tietokantoihin.

    Tässä hetkellä on jo uskoakseni kymmeniä tuhansia nimekkeitä vapaasti kenen tahansa käytettävissä olevia nimekkeitä, joihin ei voi systemaattisesti tarttua vain sen takia, että kirjastot ovat laiminlyöneet niiden dokumentoinnin. Esimerkiksi Suomen musiikkikirjastoyhdistyksellä on kymmeniä maksuttomia PDF-muotoisia julkaisuja, joita Fennican mielestä ei ole olemassakaan. Tilanne on käyttäjien kannalta kohtuuton ja ammatillisesti häpeällinen.

    Ei riitä, että touhutaan loppujen lopuksi ehkä hyvin vähäisiksi jäävien kaupallisten verkkosisältökokeilujen kimpussa. Pitää hoitaa dokumentoinnin kaltainen perustehtävä kunnolla myös verkossa. Se voi olla pidemmän päälle arvokkain asia, minkä voimme verkkomaailmassa kansalaisille tarjota.

    Heikki Poroila

  4. Haluaisin tuoda lyhyesti tähän keskusteluun myös henkilöstökouluttamisen näkökulman.

    Henkilökunnan kouluttaminen ja ajan tasalla pitäminen vaikuttavat kokonaisvaltaisesti asiakkaan tulkintaan palvelun (ja siten myös kirjaston) toimivuudesta tai toimimattomuudesta. Jos kirjastotyöntekijä tuntee tietonsa tai taitonsa riittämättömäksi asiakaspalvelutilanteissa, tilanne on harmillinen sekä kirjastolle että kansalaiselle. E-aineistot ovat edelleen monelle kirjastolaiselle jotain uutta ja ihmeellistä, ja kouluttautuminen jää enemmän tai vähemmän oman innostuksen varaan.

    Henkilöstön kouluttamisen prioriteettia voisi yleisestikin hieman nostaa, jotta tiedon ja taidon levittämiseen jää riittävästi aikaa. Lisäksi sen sijaintia voisi tarkentaa. Kouluttautuminen ja palveluihin perehtyminen voidaan sisäänrakentaa kokonaisuuteen niin, että kouluttautuminen tapahtuisi ikään kuin porrastetusti. Se tietysti edellyttää, että myös kouluttajat pidetään jossain määrin tietoisina palveluihin liittyvistä yksityiskohdista.

    Lasse Pekkarinen

  5. Oulun kaupunginkirjastossa on ollut e-kirjojen lukulaitteita lainattavissa asiakkaille parin vuoden ajan. Kokeilumielessä hankittiin viittä erilaista lukulaitetta, useimpia yksi kappale kutakin. Kesäkuussa 2012 lähdettiin mukaan kokeiluun, jossa Elisa-kirjat tarjosivat Samsungin lukulaitteilla luettavaksi kuusi uutta Crime Timen dekkaria. Kymmenen uuden lukulaitteen myötä laitteiden kokonaismäärä nousi viiteentoista. Yhteensä lukulaitteita on lainattu parin vuoden aikana reilut 300 kertaa.

    Lukulaitteet ovat lainattavissa pääkirjaston lukusalin kautta. Laitteiden laina-aika on kaksi viikkoa. Laitteita voi myös varata, jos kaikki sattuvat olemaan lainassa yhtä aikaa. Samsungin laitteet olivat niin suosittuja, että varauksia riitti lähes vuoden ajan.

    Nyt lukulaitteiden ensihurma on haihtunut. Tuntuu, että kaikki kirjaston laitteet alkavat olla vanhanaikaisia, vain viime vuonna saadut Samsung Galaxyt kiinnostavat jossain määrin edelleen. Vielä muutama kuukausi tai puoli vuotta ja kaikki laitteet unohtuvat lukusalin laatikkoon, mistä enää harva asiakas huomaa niitä kysellä.

    Kannattiko lukulaitteiden hankinta? Samsungin lukulaitteista osaa kierrätettiin kirjaston kaikissa toimipisteissä ja koko henkilökuntaa velvoitettiin tutustumaan laitteeseen ja ainakin avaamaan joku kirjoista. Suurin osa tekikin niin, mikä todennäköisesti vähensi kirjakansan ennakkoluuloja sähkökirjaa kohtaan. Varmaan myös asiakaspalveluun vaikutti se, että kirjastolaiset pystyivät kertomaan jotakin lukulaitteista ja opastamaan e-kirjojen käytössä. Mutta jos ajatellaan, kuinka suuri osan asiakkaista pystyi kirjaston välityksellä tutustumaan e-kirjoihin, meillä ei ole kehumista. Onnistuimme tavoittamaan ehkä pari promillea asiakkaistamme!

    Uusia lukulaitteita en enää kovin innokkaana hankkisi kirjastoon lainattavaksi. Sen sijaan kirjastossa voisi olla kokeiltavana erilaisia lukulaitteita, joita voitaisiin käyttää koululaisten ja muiden ryhmien kanssa. Keväällä Oulussa pidettiin Tablettitohtorin vastaanottoja, joissa asiakkaat saivat opastusta sekä kirjaston että omien lukulaitteittensa käytössä. Suosio oli varsin hyvä ja vastaanottoja jatketaankin myös syksyllä.

    Maija Saraste
    Oulun kaupunginkirjasto

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


2 + = neljä

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>