Kirjastot ovat itsessään osa avointa yhteiskuntaa / Kirjastot puolustavat avointa yhteiskuntaa

Aloitan tekijänoikeuksista, vaikka varsinainen aiheeni ovat Jyväskylän tapahtumat (ks Kirjastot.fi:n uutinen). Nämä molemmat ovat nimittäin indikaattoreita siitä, että kirjastojen yhteiskunnallinen painoarvo kasvaa ja näkyvyys lisääntyy. Alan sisällä tämä on keskustelun paikka: kirjastojen pitää kestää lisääntyvästä näkyvyydestä aiheutuvat paineet. Tematiikka oli esillä viimekesäisessä IFLA-konferenssissa, jossa sielläkin tuntui paikka paikoin pientä vetäytymisen henkeä näin isojen haasteiden edessä. Oman näkemykseni mukaan tässä on oltava aktiivinen. Piiloutuminen puhtaan ammatillisen asenteen taakse marginalisoi kirjastoja tilanteessa, jossa ne voivat sekä tehokkaasti puolustaa demokratiaa että lisätä omaa vaikuttavuuttaan.

Kirjastoalan keskiössä onkin jo keskusteltu tekijänoikeuksista, joissa kirjastot ovat maailmanlaajuisesti vankin käyttäjäpuolen puolustaja. Tämä hoidettiin varsin kunniakkaasti edellisen kansainvälisen tekijänoikeuksia puineen kierroksen aikana. Sama rooli kirjastojen pitää ottaa haltuun uudelleen –  ja tässä tapahtumien painopiste on kansainvälinen.

Sen sijaan kirjastojen puolustaminen sananvapauden fyysisinä paikkoina on hyvin paikallista ja haastaa jokaisen kirjaston miettimään omaa osuuttaan. Jyväskylän puukotus aktivoi tämän näkökulman. Käydyt keskustelut paljastivat mm. sen, että kirjastot ovat suomalaisille lähes pyhiä paikkoja: niiden rauhan rikkominen tuntui kuohuttavan tunteita voimallisesti, minkä voi lukea yhtä hyvin Facebook-keskusteluista kuin lukuisten lehtien pääkirjoituksista ja kolumneista.

Lehdet ovat ymmärrettävistä syistä poikkeuksellisen herkkiä sananvapauteen kohdistuville uhille. Ovatko kirjastot? Oulun maakuntakirjastokokouksesta ja muusta julkisesta keskustelusta päätellen ovat. Oulun kokous sattui olemaan heti Jyväskylän tapauksen jälkeen, ja asia oli siellä laajasti esillä. Kaikissa kuulluissa puheenvuoroissa puollettiin kirjaston omaa ja käyttäjien oikeutta esitellä kirjaston tiloissa mitä tahansa laillisesti julkaistua teosta tai ajatussuuntaa.

Entä mitä kirjastojen kahvihuoneissa mahdetaan tästä puhua? Eräässä keskusteluketjussa ehdotettiin esim. Äärioikeisto Suomessa –kirjan tekijöiden ja paikallisten ’patrioottien’ kutsumista kirjastoon avoimeen ajatustenvaihtoon – tässä on jo kirjaston aktiivisen yhteiskunnallisen vaikuttamisen soundeja. Joissain kirjastoissa näkyy ’Syrjinnästä vapaa vyöhyke’ –kylttejä. Luulen että näitä kylttejä ripustaneissa kirjastoissa voidaan harkitakin erilaisten näkemysten keskusteluttamista. Miten muissa kirjastoissa, ajaako neutraalius (hajuttomuus, mauttomuus) ohi? Oma yritykseni saada ao. kylttejä näkyville eli ottaa kirjastotilassa avoimesti kantaa tällaiseen keskeiseen kysymykseen päättyi jokin aika sitten ankeasti, vaikka painotin että kampanjan takana ovat sisäasiainministeriö ja EU.

Joitain ’kypärä ja turvaliivit päällä töihin’ –tyyppisiä FB-päivityksiä on omiin silmiini Jyväskylän jälkeen osunut.  Sananvapaus voi tietysti jäädä sanaksi paperille, jos oma ja asiakkaan nahka tuntuu olevan vaarassa eikä ole etukäteen tiedossa ja puhuttuna, mitä ongelmatilanteissa tehdään.

Hyökkäyksen herättämien ajatusten toinen suunta onkin käyttäjien ja työntekijöiden turvallisuus. Se täytyy taata niin, että  kirjastojen avoimien ovien politiikka jatkuu ja mielellään vielä kehittyy eteenpäin. Turvallisuuteen voi itse vaikuttaa. Sitä suunnitellaan nykyään kunnissa aktiivisesti, on riskienhallinta- ja varautumissuunnitelmat. Itse tunnen vastenmielisyyttä liiallista turvahakuisuutta, lukitsemista ja kontrollia kohtaan, mutta tällaisissa asioissa varautuminen ja ennakointi pitää hoitaa.

En voi myöskään olla vertaamatta tilannetta vaikka sosiaalityöntekijöiden ja opettajien arkeen, jossa uhkailut ja suoranainen väkivalta ovat aivan liian yleisiä ilmiöitä, pienten yömyymälöiden yksinäisistä myyjistä puhumattakaan. Varautuminen ennakolta, suunnitelmat ja opiskelu ovat näissäkin ammateissa turvallisen toimimisen takeena.

Oulussa oli mukana muutamien uhkailuja saaneiden kirjastojen edustajia. Jokaisessa tapauksessa oltiin oltu yhteistyössä poliisin kanssa, ja siihen oltiin tyytyväisiä. Jyväskylässä on kuulemma harjoiteltu erilaisten kriisitilanteiden varalta, ja henkilökunta osasi tositilanteessa toimia rauhallisesti ja oikein. Vahtimestari mm. käänsi turvakamerat salin ovien suuntaan, kun sisään tuli uhkaavaksi arvioitavaa joukkoa. Siellä suhtauduttiin ammattitaidolla ja ennen kaikkea oikealla asenteella.

Jos näistä tilanteista puhuu poliisin kanssa, tuntuu jokaiseen tapaukseen olevan oma toimintaresepti sen jälkeen, kun uhkasta tai kriisitilanteesta on ilmoitettu poliisille. Toimenpiteisiin vaikuttaa esim. se, kuinka todennäköiseksi poliisi arvioi ennakkouhkauksen toteuttamisen. Tällä on vaikutusta esim. henkilökunnan informoimiseen ja tietysti mahdolliseen talon tyhjentämiseen.

Jyväskylän tapausta poliisit tuntuvat pitävän toistaiseksi yksittäisenä. Tutkijat ovat aivan juuri alkaneet varoitella pohjoismaiseen malliin aktivoituvasta äärioikeistolaisuudesta.

Kirjastoja ei kuitenkaan arvioida erityisen vaarallisiksi paikoiksi. Päinvastoin varoitetaan liiasta huolestumisesta. Näitä asioita ei ratkaista lisäkontrollilla ja aidoilla vaan pitkällä tähtäimellä koko yhteiskunnan muutoksella. Lähitähtäimellä em. turvatoimista huolehtiminen toiminnan taustalla ja näidenkin ikävien vaihtoehtojen pitäminen mielessä takaavat kirjastojen säilymisen kaikille avoimina paikkoina.

Tuula Haavisto

 

 

 

 


Tuula Haavisto

Kirjastopalvelujohtaja
Tampere (28.2.2913 asti)
Kuva: Jonas Tana

Kirjastokaista.fi:n aiheeseen liittyviä videoita:

Kirjastodebatti kirjastotilojen käytöstä
Mitä kirjastotiloissa voi tehdä? Millaista toimintaa siellä saa järjestää? Missä kulkevat rajat vai tarvitaanko rajoja lainkaan?  Kirjastodebatin 25.3.2011 ohjelmakoosteessa teräviä näkökulmia ja pohdintaa kirjastotilojen käytöstä.

Banned Books -videosarja

 

 

 

6 vastausta artikkeliin ”Kirjastot ovat itsessään osa avointa yhteiskuntaa / Kirjastot puolustavat avointa yhteiskuntaa

  1. Kun sananvapaus on tulilinjalla, kirjastoilla ei mielestäni ole mitään perustetta vetäytyä vastuusta olemalla passiivinen tai aktiivisesti sivustaseuraaja. Jyväskylässä koetun hyökkäyksen kaltaisilla toimilla tähdätään pelon ilmapiirin synnyttämiseen, koska peloissaan ihminen lamaantuu, vetäytyy ja on hiljaa. Sellaiseen ei pidä alistua, koskaan.

    Kannatan itse lämpimästi Tuulan Haaviston puheenvuorosta heijastuvaa “ei-meitä-tällaisella-hiljennetä” -asennetta. Kun olen joissakin yhteydessä puhunut kirjaston neutraaliuden puolesta, en sillä ole tarkoittanut vastuuttomuutta vaan mielipideneutraaliutta. Sananvapaus kun ei ole mielipide- vaan perusoikeuskysymys.

    Kirjastot laitoksina ovat hitaita ja huonoja ottamaan kantaa ajankohtaisiin sananvapauskysymyksiin. Meillä kirjastoissa työskentelevillä on mahdollisuus – ja omasta mielestäni velvollisuus – käydä yhteiskunnallista keskustelua, joka tähtää niin kirjastojen kuin muunkin yhteiskunnan sananvapaustilanteen puolustamiseen tai jopa parantamiseen.

    Heitän yhden esimerkin, joka toivottavasti selventää tätä mielipide vs. perusoikeus -jakoa. Suomen nykyisen lain mukaan jotkin maailmankatsomukselliset näkemykset (uskonnolliset) nauttivat muita suurempaa suojaa. Yleisen sananvapauden kannalta tämä on selkeä epäkohta, vaikka kyseistä lainkohtaa on hitusen lievennetty (aiemmin ylimääräistä suojaa saivat myös jumalat).

    Kirjastot eivät mitenkään voi ottaa kantaa jonkin yksittäisen maailmankatsomuksen puolesta tai sitä vastaan, mutta ne voisivat ja mielestäni niiden tulisi ottaa kantaa edellä mainitun sananvapautta kaventavan lainkohdan poistamisen puolesta. Kaikille yhteisen sananvapauden puolustaminen ei olisi tässä tapauksessa kannanotto uskonnollisia näkemyksiä vastaan vaan kannanotto kaikille samantasoisen sananvapauden puolesta.

    Heikki Poroila

  2. Kirjastot eivät ole erillinen omalakinen saareke maailmassa – siitä olemme saaneet muistutuksen Jyväskylän tapahtumien kautta. Espoossa saimme ensimmäisen kylmän suihkun jo Sellon ampumatapauksen yhteydessä kolme vuotta sitten. Kuten Tuula kirjoittaa, näihin asioihin on otettava kantaa paikallisesti, turvallisuutta ei voi jättää jonkun muun huoleksi.

    Nyt uhattuna on sananvapaus ja sitä kannattaa ja tulee puolustaa. Olemme sinnikkäästi vieneet Espoon kirjastolaitosta suuntaan, jossa erilaisten näkemysten esiintuominen on ollut keskiössä. Missiomme mukaan tarjoamme paikallisesti ja verkossa tilan sivistykseen ja elämyksiin sekä mahdollisuuden tutustua erilaisiin elämäntapoihin ja –arvoihin. Meillä ovat syrjinnästä vapaan organisaation kyltit olleet näkyvästi esille hyvän aikaa. Rohkeus on ollut arvomme ja olemme kirjastoalan arvostelusta piittaamatta järjestäneet jo vuosia poliitikkotapahtumia, eri uskontojen esittelyjä ja paljon kohua herättäneen mahdollisuuden hiljentyä kirjastossa Ramadanin aikana. Eduskunnan oikeusasiamies totesi ratkaisussaan toimintamme sen osalta lainmukaiseksi. Julkaisimme myös sähköisen sananvapauskalenterin. Senkin julkaisemisen tuoksinassa meille esitettiin vaatimus kalenterin ”siistimisestä”, johon emme sananvapauteen vedoten suostuneet 😉

    Viime viikolla kollegani onnistui kuitenkin yllättämään minut. Hän esitti, että haluaa järjestää samalla otsikolla ja samat vieraat kutsuen yleisötilaisuuden yhdessä kirjastoistamme. Omaksi yllätyksekseni huomasin epäröiväni, enkä voinutkaan antaa lupaa siltä seisomalta. Yhtäkkiä jouduinkin miettimään, minkälainen statement tässä on kyseessä ja olenko valmis siihen nyt kun tiedän sen, minkä tiedän Dan Koivulaaksoon kohdistuneista tapauksista. Rohkeuteni petti. Mitä jos jotain tapahtuu, oikeastihan emme voi taata turvallisuutta. Toisaalta tiesin järjellä ajatellen, että on äärimmäisen epätodennäköistä, että sama toistuisi. Mieltäni kaihersi myös kysymys siitä, tarjoaisiko tilaisuuden järjestäminen väkivallalle juuri sitä huomiota, jota tekijät havittelevat.

    Vieläkään en tiedä, mihin rohkeuteni katosi. Päätin kollegani vastustuksesta huolimatta muuttaa tilaisuuden otsikoksi Sanavapaus – mistä Suomessa saa puhua? Puhujia emme toki vaihda, mutta ajatuksena on kutsua useita puhujia samaan tilaisuuteen. Minusta ei selvästikään ole toisinajattelijaksi virkamiehenä. Tunnen itseni toivottomaksi nössöksi, enkä pidä tunteesta. Yksittäisten ihmisten turvallisuus on näköjään asia, jonka vaarantaminen provosoimalla ei luonnu minulta.

    Jaana Tyrni
    Kirjastopalveluiden johtaja
    Espoon kaupunginkirjasto

  3. Minusta Jaana Tyrnin ratkaisussa ei ole mitään hävettävää, pikemminkin päin vastoin. Tärkeintä on järjestää tällainen tilaisuus, otsikko on vähemmän tärkeä asia. Ei sananvapaudestakaan tarvitse ehdoin tahdoin rakentaa jotain marttyyrikuviota.

    Jos julkinen kirjastomme viestittää selkeästi, että kirjasto on tasapuolinen foorumi erilaisille näkemyksille – myös epämukaville -, se toimii eikä pelkästään puhu sananvapauden puolesta. Kirjasto ei voi olla poliittisen debatin osapuoli, muttei se pidä eikä tarvitse olla sivullinen.

    Heikki Poroila

  4. Olen samaa mieltä kuin Heikki: provosointi ei ole itseisarvo, sananvapaus on, ja sehän tilaisuuden otsikossa nyt on. Tuota päätöstä minä sanoisin johtajuuden ottamiseksi kinkkisessä tilanteessa.

    Tuula Haavisto

  5. Tilaisuus on Tapiolan kirjastossa 28.2. klo 17. Puhujina on ainakin Dan Koivulaakso ja Suomen PENin puheenjohtaja Jarkko Tontti.

    Mikko Airaksinen

  6. Meillä järjestettiin Äärioikeisto Suomessa -keskustelutilaisuus kirjastossa ja kaikki meni oikein hyvin. Toki turvajärjestelyistä oli etukäteen puhuttu ja huolehdittu ja tilaisuus oli pääosin aukiolon ulkopuolella. Meillä on tapahtumatila niin varattu, että näin tehdään välillä, mutta kieltämättä tässä tapauksessa myös tuoreessa muistissa olevat Jyväskylän tapahtumat vaikuttivat asiaan. Turvallisuusasioita ei saa eikä voi unohtaa, mutta en myöskään suostu uskomaan, että asumme sellaisessa maassa, jossa kirjaan liittyvää keskustelutilaisuutta ei voida kirjastossa järjestää. Kaikki tilaisuuteen halunneet pystyivät siihen osallistumaan ja olivat käsittääkseni myös tyytyväisiä tapahtuman antiin. Kirjasta oli virinnyt todellista keskustelua ja hyvin erilaiset mielipiteet olivat edustettuina.

    Mervi Heikkilä
    Seinäjoen kaupunginkirjasto

Leave a Reply to Tuula Haavisto Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *