Kirjastot viestimään ja vaikuttamaan!

Kirjastoalalla on havahduttu viestinnän, markkinointiviestinnän ja vaikuttamisen tarpeisiin.  Kirjastot ovat tärkeitä organisaatioita, mutta pelkkä palveluista ja toiminnasta tiedottaminen Internet-sivuilla ei riitä. Etenkin jos halutaan saada uusia käyttäjiä kirjastoon, niin heitä tulee osata lähestyä myös viestinnän keinoin. Kun taas resursseja tarvitaan kirjastoon, niin aktiivinen vaikuttaminen on tärkeää.

Kirjaston Internet-sivuilla tulee olla perustiedot kirjaston palveluista, toiminnasta ja tapahtumista. Samoin kirjaston verkkopalvelujen tulee olla helposti käytettäviä, jotta asiakkaat voivat asioida myös verkon kautta. enenevässä määrin kirjastot ovat perustaneet myös Facebook-sivuja. Ne ovatkin toimiva, nopea ja vuorovaikutteinen viestintäkanava. Tulee kuitenkin muistaa, että kaikki asiakkaat eivät käytä Facebookia eivätkä välttämättä muitakaan verkkopalveluita.

Olisi hyvä, jos kirjastossa olisi myös esitemateriaalia perinteisten käyttösääntölomakkeiden lisäksi. Hyvä esite luo positiivisen kuvan kirjastosta. Sitä voi käyttää markkinointiviestinnän välineenä esim. koulujen, päiväkotien ja vanhainkotien suuntaan. Samoin se toimii viestinä päättäjille. Miksei voisi julkaista myös vaikka asiakaslehteä?

Kirjastojen tulisi olla aktiivisia medialle tiedottamisessa. Monet kirjaston tapahtumat ja uudistukset noteerataan hyvin esim. paikallislehdissä ja paikallisradiossa. Toimittajat eivät välttämättä tule kutsuttuinakaan kirjastoon, mutta kirjaston itse työstämä juttu valokuvineen voi hyvinkin mennä mediassa läpi. Mediassa näkyminen on mitä parhainta markkinointia kirjastolle. Tällöin voidaan myös säästää maksullisessa mainonnassa ja ilmoittelussa.

Kirjastojen ei tule vain jäädä odottamaan, mitä resursseja niille annetaan. Päättäjien suuntaan kannattaa pyrkiä aktiivisesti vaikuttamaan. Päättäjiä voi kutsua kirjastoon ja tarjota heille tietopaketin toiminnasta. Tulevia kehittämistarpeita voi esitellä ja muistuttaa kirjaston merkityksestä. Samoin kirjaston asioista päättävässä sivistys- tai muussa lautakunnassa voi käydä vierailemassa ja perustelemassa omia tarpeita.

Omassa kotikunnassani Limingassa järjestettiin uuden kirjaston tiloissa kunnallisvaalipaneeli. Se toi positiivista näkyvyyttä kirjastolle. Kirjaston tilat mahdollistivat myös lasten mukaan ottamisen paneelin kuuntelun oheen. Ja lapsetkin näyttivät olevan kiinnostuneita politiikasta, sillä heitä istui ihan eturivissä! Kirjaston kannattaa konkreettisesti näyttää oma merkityksensä.

Entä muu jalkautuminen? Voisivatko kirjastot mennä mukaan myös kirjaston ulkopuolella järjestettäviin tapahtumiin, kuten messuille? Ilman muuta kouluille, päiväkodeille ja vanhainkodeille ainakin kannattaa jalkautua ja viedä kirjaston viestiä ja palveluita niihin. Kirjasto voi mennä ihmistä lähelle.

Kirjastojen tulee muistaa myös, että niillä on tärkeä rooli kunnissa ja kaupungeissa asukkaiden hyvinvoinnin edistäjinä. Kirjaston vaikutus voi ulottua hyvinkin laajalle yksittäisen ihmisen elämässä. Kirjasto tarjoaa virikkeitä ja iloa monen asukkaan elämään.
Lopuksi vielä: kirjaston asiakaspalvelu on sitä tärkeintä viestintää! Ja totta kai myös kirjaston sisäisen viestinnän tulee olla kunnossa.

Terhi Mustakangas

Terhi Mustakangas

Terhi Mustakangas

Terhi Mustakangas toimii kirjasto- ja tietopalvelualan sekä johtamisen ja organisaatioiden opettajana Oulun seudun ammattikorkeakoulussa. Hän
on työskennellyt pitkään kirjastoalalla sekä erilaisissa projekteissa (mm. viestintä ja markkinointi).

___________________________________________________________________________________________________

Aiheeseen liittyviä Kirjastokaista.fi:n videoita:


Kirjaston viesti vahvemmaksi


Kirjasto näkyväksi -markkinointihanke Kouvolassa


Päivi Almgrenin ja Päivi Jokitalon teos Kirjasto 2011 tulvii kirjastotyön mausteita

5 vastausta artikkeliin ”Kirjastot viestimään ja vaikuttamaan!

  1. Kirjasto vai kirjastoala viestimässä?

    Kirjastoalan murros saattaa muutaman tiiman päästä muistuttaa media-alan murrosta, jossa kokonaisen toimialan käytännöt ja toimintaympäristö määritellään uudelleen. Millainen on kirjastoalan ääni tulevissa keskusteluissa ja kuka sitä tulee käyttämään? Maassamme on yli tuhat kirjastoa ja viestinnän voima syntyy siitä, että sanoma on yhteinen ja toiminta oikea-aikaista. Tämä vaatii tietoa yhteisistä päämääristä ja toimijoita, jotka ottavat kantaa isoihin kysymyksiin myös julkisesti. Alan sisällähän asioista keskustellaan useinkin.

    Ei-asiakaskin on oikeassa

    Kirjaston mielikuva ei ole oikea tai väärä – se on juuri se mikä ihmisten mielissä on. Muutaman viime vuoden aikana kirjastot ovat brändänneet palveluja, nimenneet verkkokirjastoja ja kehittäneet toimintaansa aikaisempaa vuorovaikutteisemmaksi. Kirjaston mielikuva on saanut uusia ominaisuuksia: toisaalla ne ovat ompelukoneita ja kävelysauvoja, toisaalla rinnakkaisjulkaisemista ja sensuurisivustoja. Media tarttuu helpoimmin yllätyksellisiin ja kivoihin jippoihin, vakava keskustelu kirjastojen oikeuksista ja tulevaisuudesta verkkomaailmassa peittyy helposti epäolennaisuuksien alle. Koska alalla ei ole yhteistä viestinnän suunnittelua ja keinoja nostaa koko alan keskusteluun tärkeitä teemoja, pääsee media mellastamaan hellyyttävillä yksityiskohdissa ja myrsky-vesilasissa-skandaaleilla.

    Kirjaston mielikuva syntyy mielestäni tällä hetkellä fyysisten kirjastojen, kirjastotalojen kautta. Harva tulee miettineeksi, että kirjasto on toiminto, joka ketjumaisen olemuksensa ja korkean ammattitaitonsa ansioista pystyy tarjoamaan tietoa, valmiuksia ja elämyksiä koko maailman kulttuurihistoriaan nojaten. Pienen lähikirjaston tai monumentaalisen yliopistokirjaston asiakas ei tule ajatelleeksi, mitä konehuoneessa tapahtuu. Kuitenkin hänen pitäisi, sillä vain yleinen mielipide kirjaston toimintaedellytysten turvaamisesta takaa palvelun laadun ja aineistojen tasavertaisen saatavuuden.

    Yhteistyö näkyväksi

    Kirjastoalalla työskentelevälle on itsestään selvää, että oma kirjasto on osa ketjua. Kaukolainat, luettelointisäännöt, tietueiden vaihto, konsortiot ja tietokannat mahdollistavat yksittäisten kirjastojen laajenemisen koko alaksi. Kansallinen metatietovaranto, Finna, kokoelmapolitiikka, UKJ – mitä niitä onkaan – tekevät ketjumaisen toiminnan entistä tiiviimmäksi. Entäpä jos näyttäisimme sen ulkopuolellekin. Viestisimme vahvuuksistamme ja merkkaisimme ne kaikkien kirjastojen yhteisiksi kilpailueduiksi.

    Mitä tämä vaatisi? Alustukseksi voisi katsoa vaikka Hollannin videon kirjastokonseptista, jolla kirjastoille on luotu yhtenäistä ilmettä logon, somistusten, verkkosivujen ja yhteisen materiaalihankinnan avulla.

    Hollannin konseptista saa selvää, vaikka ei flaamia täydellisesti puhuisikaan:

    Miksi virikkeitä Hollannista? Kuvitelkaapa e-maailma ilman yhteisiä tunnuksia. Mistä asiakas tulee tunnistamaan kirjastojen hänelle hankkiman aineiston, mistä päättäjä tietää, mihin eurot menivät? Se pitää merkata. Miten, siitä voisimme keskustella useammallakin areenalla ensi vuonna.

    Enscheden-automaatit
    Kuva: Päivi Litmanen-Peitsala

    Almelon-romantish
    Kuva: Päivi Litmanen-Peitsala

    Päivi Litmanen-Peitsala
    Viestinnänsuunnittelija
    Kirjastot.fi

  2. Hienoa että viestinnästä kirjastoissa on alettu keskustella! Kun samalla muistetaan, että viestintähän ei tosiaan ole vain yksi irrallinen toiminnan osa-alue kirjastoissa (esite, verkkosivu, sosiaalinen media, tiedote, lehtijuttu), vaan myös olennainen osa kirjastojen jokapäiväisiä töitä, toimintoja ja prosesseja. Viestintä liittyy kaikkeen mitä kirjastoissa teemme.

    Yksittäisistä toimenpiteistä sen verran, että viestinnän ilmeen pitäisi olla mahdollisimman yhtenäinen ja sitä ilmettä pitäisi sitoutua käyttämään johdonmukaisesti kirjaston tuotteissa ja yleensä kaikessa millä ulospäin viestimme. Esitteet? Asiakkaat haluavat näitä, mutta toisaalta paperin käytön lisäämistä ja jakelua luontaisesti ekologisissa kirjastoissa pitäisi harkita hartaasti. Mietittäisiin mikä on tarkoituksenmukaista paperintuottamista.

    Varoja ja aikaa ammattimaiseen tekemiseen, kuten näihin esitteisiin ja asiakaslehtiin, pitää tietysti varata.

    Kaikki viestinnänkin toimenpiteet pitää kuitenkin harkita: tarvitsemmeko tätä todella, mitä se meidän asiakkaillemme antaa, millä tavoin se nostaa kirjastomme profiilia? Myös pienet yksityiskohdat ovat suuria: millaista kieltä käytämme, kun viestimme ulospäin? Tietenkin sellaista, joka on mahdollisimman riisuttua kaikesta ammattitermistöstä. Yksinkertaistaminen ja ammattiroolista ulosastuminen vaatii rohkeutta. Tämä puoli korostuu ennen kaikkea, mikäli lähtisimme kirjastoissa toteuttamaan asiakaslehtiä. Siis julkaisuja ihmisille, jotka eivät ole kirjastoalan ammattilaisia, vaan joita kiinnostaa kirjastojen anti heidän omaan arkeensa.

    Mahdollisissa asiakalehdissä kannattaa muistaa myös se, että ilmaisjakelua tulee ja jaetaan aika paljon. Tarvitaan todella erottuva ja kiinnostava julkaisu, jotta pysytään huomioarvossa mukana. Kiitettävää, että Kirjasto-lehti on tarkoituksella lähtenyt kirjoittamaan myös ei-ammattilaisille, asiakkaille.

    Enemmän kaipaan kirjastojen viestintään myös henkilöintiä, siis työntekijöiden kuvia ja heidän ääntään. Epämuodollisesti, mutta asiallisesti.

    Mutta vielä se viestintä kirjastojen sisällä. Ihastuin Kööpenhaminan Den Sorte Diamantessa paitsi sen arkkitehtuuriin myös kirjaston tapaan viestiä sisätiloissaan: ei jaettu liikaa informaatiota eikä ohjeita. Se mitä jaettiin, oli ulkoiselta ilmeeltään yhdenmukaista, argumentoinniltaan suhteellisen selkeää sekä tiukkaa. Ja siksi niin erottuvaa.

    Densorte1
    Kuva: Sirpa Tarkkinen

    Densorte2
    Kuva: Sirpa Tarkkinen

    Densorte3
    Kuva: Sirpa Tarkkinen

    Sirpa Tarkkinen
    Tiedottaja
    Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto

  3. Kirjaston viestintä unohti tuotteen

    Viimeisen vuosikymmenen aikana kirjastojen viestintä on ajautunut umpikujaan, kun todellisuus ja unelmat ovat menneet sekaisin. Samaan aikaan, kun kirjastoista on tarmokkaasti tehty massakulttuurin keskittymiä, jossa populaarikulttuuri aineellistuu kepeissä kokoelmissa, löhosohvissa ja tapahtumävyörytyksessä, toimii kirjastojen viestintä ikään kuin toisenlaisessa todellisuudessa.

    Viestintää vaivaa paitsi ujous ja omanarvonpuute, myös sisäiset näkemyserot. Kirjasto pyristelee kohti massakulttuurista verevyyttä, mutta joutuu toiminnassaan byrokratian suitsimaksi. Kaiken maailman konsernihallinnon ohjeet ja linjaukset pistävät tiedottajan villit ideat tiukkaan mappiin, sinne Ö:hön. Virkamiesmäinen mauttomuus ja hajuttomuus ovat tyypillistä tämän ajan kirjastoviestinnälle. Kun siihen vielä lisätään epäselvä toimintakulttuuri ja -työnjako kirjaston sisällä, ollaan siellä missä ollaan: näkymättömissä.

    Media odottaa kirjaston viestinnältä asioiden käsittelyä angloamerikkalaiseen uutisjournalistiseen tapaan, vauhtia ja tarinoita tuottaen. Se on vaikeaa, kun kirjastojen peruspalvelut ovat monesti näennäisen tapahtumattomia. Siksi päädytään loputtomiin numeroihin, tilastoihin, käyntikertoihin ja budjettien esittelyihin. Yleensä vuoden merkittävin tiedote kertoo kirjaston vuositilastoista!

    Missä on hehkutus, markkinointi, sisäänheittotuotteet, asiakasomistajapäivät? Niitähän massakulttuuri vaatii pysyäkseen hengissä. Eivät missään. Kirjastokortin pitäisi olla etukortti, jolle kertyy bonusta. Kun on tarpeeksi ahkera asiakas, se tulee palkita jotenkin. Kirjaston asiakasomistajuus sitouttaisi asiakkaat kirjastoon. Kuka nyt omaa omistustaan mollaisi.

    Poiketaanpa välillä markkinoinnin puolelle, koska eniten kirjastoissa kaivattaisiin markkinointiviestintää. Olin hiljattain seminaarissa, jossa muutamien menestyneiden yritysten markkinoinnin asiantuntijat kertoivat näkemyksiään. Kirkkaana nousi esiin oma selkeä brändi, joka heti kertoo asiakkaalle, millaista tuotetta me olemme hänelle tarjoamassa. No, millaista kirjastotuotetta me tarjoamme? Yhdistääkö ihminen kirjastoon tuotteena esimerkiksi laadukkuuden, selkeyden, palveluhenkisyyden, joustavuuden ja nopean saatavuuden.

    Ikean markkinoinnin asiantuntija heitti ilmaan kaksi kovaa palloa. Ensinnäkin, Ikean tuotteita ei saa mistään muualta kuin Ikean myymälöistä. Ikean tuotteet ovat siten ainutlaatuisia. Toiseksi, Ikean brändi on Arki. Ikea on mukana ihmisten arjessa, Ikea rakentaa helpompaa arkea. Nyt Ikea haastaa ihmiset osallistumaan markkinointiin kilpailulla ”Onko kotisi oikea koti Ikea-mainokseen?” Veikkaisin, että aika moni päästää kuvausryhmän kotiinsa videoimaan arkea ikealaisessa tavarakulttuurissa. Kirjastojen markkinointiviestinnässä kannattaisi pohtia kaupallisten tekijöiden malliin tuotteistamista, onhan käsissämme nykyinen ainutkertainen tuote – ainakin vielä.

    Nyt tarvitaan kirjastoista lähtevää kuvailua oman toiminnan merkityksestä, sisällöistä, kokemuksista ja vaikutuksista ihmisten elämään. Eri alojen ammattilaisilta voi lainata osuvia kommentteja. Kirjastoa ovat lääkärit kuvanneet pitkän iän varmistajaksi, mielenterveysammattilaiset mielenterveyden tukipilariksi, työttömät välttämättömäksi kuin päivittäinen ateria, masentuneet elämän pelastajaksi. Näistä kirjasto voisi tarttua edes yhteen ja tehdä siitä samanlaisen brändin kuin Ikean arki. ”Pelastamme henkiä”. ”Meiltä pitkää ikää”. Mahdollisuuksia on lukemattomia, vai pitäisikö sanoa lukuisia.

    Ritva Hokka-Ahti
    Viestintäsuunnittelija
    Tampereen kaupunginkirjasto

  4. Viestintä ja markkinointi eivät ole yksi ja sama asia.
    Mielenkiintoinen keskustelu ja erittäin hyviä ajatuksia Ritva Hokka-Ahdilla.
    Kirjaston viestintä on eri asia kuin markkinointi. Niiden tulee toki olla samoilla linjoilla ja puhua samaa kieltä, mutta näitä kahta asiaa ei pidä sekoittaa keskenään. Karkeasti nämä kaksi voi erotella seuraavalla tavalla: viestintä pyrkii informoimiseen, kertomaan esimerkiksi että kirjasto X sijaitsee paikassa Y. Markkinointi pyrkii käytöksen muutokseen, siihen, että henkilö tulee kirjastoon, käyttää sen palveluita, suosittelee niitä ystäviilleen, osallistuu tapahtumaan jne.
    Markkinointi on systemaattista, suunniteltua ja jatkuvaa, ei kertaluontoista ja satunnaista. Onnistuakseen markkinointi tarvitsee organisaation, joka ymmärtää tämän.

    Roosa Kallio
    Markkinointipäällikkö
    Helsingin kaupunginkirjasto

  5. Kirjaston palveluista tiedottavaa viestintää tarvitaan aina, koska potentiaalinen käyttäjäjoukko uudistuu. En kuitenkaan ole täysin vakuuttunut siitä, että kirjastoja täytyy markkinoida. Ei ainakaan ilman selkeää tietoa ja yhteisymmärrystä siitä, mihin markkinoinnilla pyritään.

    Tiedottava viestintä kertoo kirjaston tarjoamista mahdollisuuksista tasapuolisesti kaikille kiinnostuneille, markkinointi yrittää – ehkä – houkutella kirjaston käyttäjäksi sellaisia, jotka eivät kirjastoa nyt käytä. Vai olisiko niin, että markkinoinnilla tähdätäänkin nykyisen käyttäjäjoukon muuttamiseen? Tai johonkin muuhun muutokseen?

    Kirjasto “markkinoi” itseään tehokkaimmin laadukkailla palveluillaan, ei tehokehumalla palveluitaan laadukkaiksi. Hyvä kello kuuluu kyllä kauas – mutta ei välttämättä kunnallisille päättäjille. Mutta mikään määrä laadukasta palvelua ei nimittäin muutu tehokkaaksi päättäjien lobbaamiseksi, se on mielestäni saatu havaita. Ja jos meillä jostain on selvää puutetta, niin päättäjiin kohdistuvasta lobbaavasta viestinnästä.

    Heikki Poroila

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *