Kokemuksia omatoimikirjastoista

Itsepalvelukirjasto, omatoimikirjasto tai “avoin kirjasto” – näin kuvataan hieman eri painotuksin kirjastotoimintaa tilassa, jossa ei ole henkilökuntaa paikalla.   Omatoimikirjastoissa pääsy kirjastotilaan edellyttää yleensä tunnistautumista, lainaaminen ja palauttaminen tapahtuvat automaateilla ja tilaa valvotaan etävalvonnalla – usein myös asiakkaiden sosiaalisen kontrollin täydentämänä.   Suomessa yleisten kirjastojen omatoimikirjastotoimintaa tilastoidaan ensimmäisen kerran tilastovuodesta 2014 alkaen.

Tanskassa omatoimikirjastotoiminta alkoi vuonna 2004.  Vuonna 2013 180 toimipisteessä 450 toimipisteestä oli omatoimikirjastoaukioloaikoja, etenkin iltaisin (SLQ 3/2013).  On selvää, että omatoimikirjastotoiminta tulee Suomessakin kasvamaan sekä toiminnan kehittämisen että säästöpaineiden vuoksi.

Omatoimikirjastoista on keskusteltu kiivaastikin kirjastoalan foorumeilla. Keräsimme keskustelun pohjaksi suomalaisilta yleisiltä kirjastoilta kokemuksia omatoimikirjastoista.  Avauspuheenvuorossa Antti Pakarinen pohtii omatoimikirjaston olemusta yleisemmin. Tässä mainittujen kuntien  lisäksi omatoimikirjastotoimintaa on aloitettu ainakin Jyväskylässä. (Kirjastojen yhteystiedot löytyvät Kirjastohakemistosta.)
Kirjastot.fi-toimitus

180 of Denmark’s 450 libraries are now open libraries – and more ar – See more at: http://slq.nu/?article=volume-46-no-3-2013-5#sthash.danYDZOx.dpuf
180 of Denmark’s 450 libraries are now open libraries – and more ar – See more at: http://slq.nu/?article=volume-46-no-3-2013-5#sthash.danYDZOx.dpuf

 

 
Antti Pakarinen:
Konttikirjastoja, kylmäasemia vai kylätaloja? Näkökulmia ja näkemystä itsepalvelukirjastoihin

Suomen Kuvalehdessä julkaistiin Veera Jussilan useamman aukeaman juttu ”Haluatko lainata porakoneen tai hiiripuvun? Kirjasto ei ole enää entisensä” (SK 34/2014). Artikkeli on erinomainen, kannattaa lukea.

Jutussa listataan kolme kirjastojen suurta muutosta: itsepalvelukirjastojen nousu, kirjastojen muuttuva palvelurooli (tuo otsikon porakone ja hiiripuku) sekä aineistojen sähköistyminen.

Alan sisältä katsoen arvio kuulostaa oikealta. Kirjastot ovat muutoksessa niin sisältä kuin ulkoa. Muutoksessa on koko kuntien palvelutuotanto.

Kuten jutussakin todettiin, toimipisteiden väheneminen on fakta, jota voidaan seurata tilastoista. Vuonna 1999 Suomessa oli 948 kunnan- tai kaupunginkirjaston toimipistettä, viime vuonna niitä oli 815. Suomen kirjastoseuran ja Kirjastot.fi:n kyselyn mukaan joka viidennessä kunnassa suunniteltiin kirjaston toimipisteen tai kirjastoauton lakkauttamista viime vuonna.

Keskustelu tuntuu nyt tiivistyvän kysymykseen itsepalvelukirjastoista. Ne houkuttavat, sillä ne näyttäisivät tuovan säästöjä. Mutta voidaanko kunnan kirjastopalvelut todella säilyttää tai jopa uudistaa automatisoimalla kirjasto?

Kysymys on hankala. Ensinnäkin se olettaa, että kirjastot ovat lähinnä lainaus- ja palautuspisteitä, jotka voidaan kylmäasemoida. Se myös tuntuu olettavan, että henkilöstökustannukset voidaan ohittaa. Aivan kuin itsepalvelukirjasto toimisi itsekseen, kenenkään siitä huolehtimatta. Ajattelutapa on paitsi perinteinen myös vanhentunut.
Haasteista suurin kuitenkin on se, että keskustelu lähtee nyt säästötarpeista. Se ei lähde siitä, mistä sen tulisi lähteä: asiakkaiden muuttuneista tarpeista ja kirjaston uudesta roolista. Mutta jos näemme tämän taakse, minun väitteeni on, että itsepalvelukonsepti voi olla parasta, mitä kirjastoille on tapahtunut vuosiin.

Se tulee vain nähdä laajemmin kuin nyt on nähty.

 

Kohti asukkaiden tiloja

Toteutimme Helsingissä laajennetun omatoimikäytön Suomenlinnan kirjastoon. Suomenlinna on saari Helsingin edustalla. Asukkaita on noin kahdeksansataa. Tunnelmaltaan paikka on kuin kylä.

Laajennettu omatoimikäyttö tarkoittaa, että Suomenlinnassa kirjastotila on nyt saarelaisten käytössä myös normaalien aukioloaikojen ulkopuolella. Saarelaiset pääsevät kirjastoon Helsingin seudun matkakorttia ovilukijalle vilauttamalla.

Asiakkaan näkökulmasta kirjaston aukioloajat ovat lähes tuplaantuneet.  Aamun Hesarin pääsee lukemaan jo aamukuudelta, illalla olemme pyytäneet saarelaisia sammuttamaan valot noin kymmeneltä. Kirjastossa on myös asiakaspalvelua, mutta vain määrättyinä päivinä viikosta ja päiväaikaan.

Kun omatoimikäytön mahdollisuus järjestettiin, saarelaiset myös tarttuivat siihen. Käyttäjistä on tullut tilan aktiivisia ylläpitäjiä. Valot sammutellaan ja koneet käynnistellään omien tarpeiden mukaan. Mitään suurempaa taloautomatiikkaa ei tilaan tehty. Ratkaisuja ei olla haettu tekniikan kautta. Käyttäjillä on Facebook-ryhmä, jossa ilmoitellaan, jos ulko-oven väliin on jäänyt kiviä tai kun pakkaset lamauttivat viime talvena ovilukijan. Käyttäjät myös odottavat, että kirjasto osallistuu tähän keskusteluun. Kirjastonhoitaja onkin Suomenlinnassa yhä enemmän myös yhteisömanageri.

Ja nyt: kuulostaako tämä siltä itsepalvelukirjastomallilta, jolla haetaan pääasiassa säästöjä? Ei se sitä olekaan. Me teemme tällä parempaa ja uudenlaista palvelua. Ja samalla käytännössä nollakuluin.

Kyse on ajattelutavasta. Jos palvelu on tarpeellinen, sille löytyy käyttäjiä. Ja jos on käyttäjiä, toimintaa halutaan yleensä myös tukea.

Suomenlinnassa asiakaspalaute on ollut yksiselitteisen hyvää. Kävijämäärät ovat nousseet selvästi. Omatoimikäytön aikana käytetään kirjaston palveluja, mutta tehdään myös paljon muuta. Perinteiset palvelut ovat siis vain osa pakettia. Kirjastossa on pidetty esimerkiksi kuoroharjoituksia.

Mihin suuntaan?

Suomen Kuvalehden juttuun viitaten voisi todeta, että tarpeet muuttuvat. Vuonna 1960 kirjastojen toimipisteitä oli Suomessa yli 4000.

Suomenlinnan tapaus on poikkeava, mutta hyvästä poikkeamasta voi syntyä malli. Suomenlinnassa tekniikalla ei lähdetty vain automatisoimaan kirjaston nykyisiä palveluja, vaan tilasta tehtiin kylätalomainen yhdessä saarelaisten kanssa. Tilan käyttötehokkuus on noussut huimasti.

Hyviä malleja on muitakin. Olemme muiden muassa tehneet Helsingissä kylmäasemana toimivan palvelupisteen Kulttuurikeskus Korjaamolle. Minikirjastoksi kutsuttu palvelupiste toimii väliaikaisena pisteenä Töölön kirjaston remontin ajan. Parhaillaan olemme rakentamassa väliaikaista konttikirjastoa Kalasatamaan, joka on uusi ja vielä rakenteilla oleva asuinalue.

Nämäkin kokemukset ovat olleet positiivisia. Asiakkaat näkevät, että pyrimme olemaan siellä, missä hekin ovat. Voisiko kirjasto olla pisteenä vaikka terveysasemalla? Miksipä ei.

Kirjastot ovat erilaisia eikä yhtä ratkaisua varmasti ole. Uskon kuitenkin, että itsepalvelumallissa on mahdollisuuksia, joita ei olla vielä hahmotettu. Ainakaan asia ei ole mitenkään negatiivinen. Mutta keskustelu tarvitsee näkökulmia ja positiivista näkemystä, sitä uuden löytämistä. Muutoin saatamme vain katsoa vierestä, kun nykymallin mukaiset toimintatavat automatisoidaan.

Hauhon omatoimikirjasto

Hauhon omatoimikirjasto. Kuva Pirkko Nurminen.

Mynämäen omatoimikirjastoMynämäen omatoimikirjasto. Kuva Viktoria Kulmala.


Kirjastokaista.fi: Axiellin Avoin kirjasto mahdollistaa laajemmat aukiolot  (Vantaan Kartanokosken Pointin kirjasto)

Antti Pakarinen
Suunnittelija
Helsingin kaupunginkirjasto

12 vastausta artikkeliin ”Kokemuksia omatoimikirjastoista

  1. Ovet avoinna Oulussa

    Osaavatko asiakkaat olla kirjaston tiloissa keskenään tai yksistään? Osaavatko asiakkaat käyttää lainaus- ja palautusautomaatteja tai tietokoneita ilman, että kirjaston henkilökunta on paikalla? Totta kai osaavat! He oppivat myös tekniikan miten päästä sisälle omatoimikirjastoon ja olla nätisti tiloissamme. Ei muuta kuin ovet auki, kyseessä on meidän yhteiset tilat!

    Oulun kaupunginkirjaston ensimmäinen omatoimikirjasto avattiin huhtikuussa Patelan kirjastossa. Toinen avattiin kesäkuussa Puolivälinkankaan kirjastossa, Paulaharjun koululla. Seuraava omatoimikirjasto, Kastellin monitoimitalossa, avataan lokakuun alkupäivillä. Entä seuraava? Ehkä jo vuoden vaihteessa. Kuinka monta omatoimikirjastoa Ouluun tulee? Vuonna 2015 tulee 3-4 omatoimikirjastoa lisää, sen jälkeen arvioidaan ja mietitään mikä on tarkoituksenmukaista.

    Omatoimikirjastossa kirjaston asiakkaat voivat käyttää kirjaston tiloja ja palveluja myös normaalin aukioloajan ulkopuolella, jolloin henkilökunta ei ole paikalla. Asiakkaat kirjautuvat kirjastokortilla ja PIN -koodilla kirjastotilaan. Omatoimikirjaston aukioloajoista ja ikärajoista päätetään Oulussa yksikkökohtaisesti. Lainaus tehdään automaatilla. Palautus tehdään joko automaatilla tai lainattu aineisto jätetään suljettuun palautuslaatikkoon, mutta tavoitteena on hankkia jokaiseen omatoimikirjastoon sekä palautus- että lainausautomaatti. Kirjastotilassa on kameravalvonta, kuvatallenteet tarkistetaan jälkeenpäin tarvittaessa.

    Itsepalvelutunnit aloitettiin Oulussa vuoden 2014 alussa. Uudistus toteutetaan neljässä aluekirjastossa. Kirjaston asiakkaat voivat käyttää kirjaston tiloja ja palveluja silloin, kun henkilökunta on paikalla, mutta asiakaspalvelu ei ole käytössä. Lainaus ja palautus tehdään automaateilla. Lokakuun alusta kokeilua laajennetaan pääkirjaston osalta sunnuntain aukioloajaksi. Sunnuntain aukioloaika on asiakkaiden pitkäaikainen toive ja itsepalvelutuntikokeilun hyvän palautteen ansiosta päätimme vastata asiakkaidemme toiveeseen. Sunnuntaina asiat hoidetaan pääasiassa omatoimisesti, mutta henkilökunta auttaa joustavasti, jos asiakkaalla on kysyttävää.

    Oulun kaupungin arvot ovat Rohkeus, Reiluus ja Vastuullisuus. Kaupungin palveluja järjestetään kuntalaislähtöisesti. Olemmeko kirjastossa oikealla tiellä? Mitä arvot kirjastolle merkitsevät?

    Kirjasto on Rohkea: Olemme rohkeasti uudistaneet kirjaston palvelukonseptia ja luoneet tulevaisuuden kirjastopalveluita. Olemme uskaltaneet muuttaa palvelurakennetta ja määrätietoisesti suunnitelleet kuntalaislähtöisiä palveluita.

    Kirjasto on Reilu: Toimimme avoimesti ja otamme asiakkaamme huomioon. Arvostamme heidän toiveitaan ja olemme aika reiluja avatessamme heille kirjaston tilat, heidän käyttöönsä, mahdollisimman laajoilla aukioloajoilla.

    Kirjasto on Vastuullinen: Kannamme vastuuta kuntalaistemme hyvinvoinnista. Suunnittelemme tulevaisuuden kirjastopalveluita nykyisille asiakkaillemme ja tuleville sukupolville.

    Onko jotain uutta tulossa? Kyllä, syksyllä laajennamme aukioloaikoja omatoimikirjastoissa. Uutena palveluna otamme myöhemmin syksyllä käyttöön omatoimiset kokoushuoneet. Tekniikka tilaan kirjautumisessa on sama kuin omatoimikirjastoissa, mutta varaus tiloihin mahdollistetaan kirjaston asiakaskoneiden varausjärjestelmän kautta. Omatoimiset kokoushuoneet avataan ensin Puolivälinkankaan kirjastossa ja pääkirjastossa.

    Jouni Pääkkölä
    Kirjastopalveluiden johtaja
    Oulun kaupunginkirjasto – maakuntakirjasto

  2. Kokemuksia Jukolan itsepalvelukirjastosta

    Jukolan kirjasto on Hämeenlinnan vilkkain lähikirjasto. Lainoja on vajaat 120 000 vuodessa. Vakituista henkilökuntaa on kolme: informaatikko ja kaksi virkailijaa. Asiakastilat ovat yhdessä tasossa ja niiden pinta-ala on 450 m². Samassa rakennuksessa toimii myös seurakunta.

    Jukolan kirjasto siirtyi itsepalvelulla jatkettuun aukioloaikaan huhtikuussa 2012. OKM:n ja Hämeenlinnan kaupungin rahoituksen turvin kirjastoon hankittiin kaksi lainaavaa ja palauttavaa automaattia, 14 valvontakameraa ja kulunvalvontajärjestelmä. Myös kalustusta uusittiin.

    Henkilökunnan miehittämiä aukioloaikoja ei supistettu, vaan tarjoamalla aamut, illat ja viikonloput asiakkaiden käyttöön kasvatettiin aukioloaikaa lähes neljälläkymmenellä tunnilla. Seurakunnan toivomuksesta sunnuntai pidettiin ensin itsepalvelun ulkopuolella, mutta puolen vuoden kokemus riitti vakuuttamaan heidät. Nyt kirjasto on auki vuoden jokaisena päivänä, myös juhlapyhinä. Kesälläkään kirjastoa ei tarvitse lomajärjestelyjen takia sulkea kokonaan kuten ennen. Itsepalvelutunteina kirjaston asiakastilat, kokoelma ja tietokoneet ovat käytettävissä normaalisti; ainoastaan varattu aineisto ei ole saatavilla.

    Jukolan ratkaisussa asiakkaat saavat sirullisen kirjastokortin ja kulkukoodin. Kulunvalvontajärjestelmänä on Esmikko. Tiloissa on kameravalvonta ja hälytysjärjestelmä. Hälytys tuo paikalle vartijat, joille asiakkaat voivat myös tarvittaessa soittaa. Jonkin aikaa vartijat kävivät myös tarkistuskierroksella paikan päällä kerran päivässä, mutta se osoittautui tarpeettomaksi.

    Ensimmäisten kuukausien aikana tekniikka tuotti jonkin verran ongelmia: ovet eivät aina auenneet silloin kun piti tai päinvastoin aukesivat kun ei pitänyt. Viime aikoina kulkusysteemi on toiminut varmasti.

    Itsepalvelukortteja on tähän mennessä tehty yli 1100 kappaletta, mikä on ihan hyvä määrä. Uusia omatoimiasiakkaita tulee päivittäin. Alun epäilevästä ja kielteisestäkin suhtautumisesta on kuljettu pitkälle. Nyt asiakkaat kiittävät vuolaasti ja moni aikaisemmin nihkeästi asiaan suhtautunut on muuttanut mielensä. ”Olin ihan varma, että tämä ei voi toimia”, sanoi yksi heistä puolentoista vuoden jälkeen.

    Kun asiakas ottaa itsepalvelukortin, hän allekirjoittaa käyttösäännöt ja saa henkilökohtaisen opastuksen. Opastuksessa näytetään, miten kortti toimii ja kerrotaan, mitä asioita asiakkaan pitää ottaa huomioon. Selkeä ohjeistus on ehdottoman tärkeää jo asiakkaan turvallisuuden vuoksi, mutta myös ongelmien ennaltaehkäisemiseksi. Jos asiakas rikkoo käyttösääntöjä toistuvasti, kirjasto voi ottaa kulkuoikeuden pois joko määräajaksi tai kokonaan. Jos taas asiakas omalla toiminnallaan aiheuttaa hälytyksen ja vartijat tulevat paikalle, kirjastolla on oikeus periä siitä 40 euron maksu. Näitä tapauksia ei ole ollut montaa, ja ne ovat johtuneet esimerkiksi kirjaston tiloihin jäämisestä sulkemisajan jälkeen tai siitä, että asiakas on tullut jonkun toisen avaamasta ovesta sisään ja unohtanut kirjautua omalla kortillaan.

    Henkilökunta pitää itsepalvelua erinomaisena ja luontevana kirjaston toiminnan laajennuksena. Työtehtäviä se on lisännyt jonkin verran. Yhden virkailijan työnkuvaan kuuluu vastata itsepalveluun liittyvistä asioista, ja hänen viikkonsa alkaakin useimmiten raporttien katsastamisella ja mahdollisten ongelmatilanteiden selvittämisellä. Monen toimijan systeemissä tulee yllättäviä tilanteita eteen silloin tällöin. Itsepalvelukortin tekeminen opastuksineen vie tavalliseen korttiin verrattuna enemmän aikaa, mutta toisaalta se on myös mukavaa: asiakkaan kanssa tulee usein juteltua palvelusta laajemminkin.

    Jonkin verran rajankäyntiä on aiheuttanut aamupäivän itsepalveluaika ennen kirjaston varsinaista aukeamista: jotkut asiakkaat mielellään noutaisivat silloin varauksensa ja käyttäisivät muutenkin asiakaspalvelua. Yritämme pitää tasapuolisen linjan, teknisissä ja muissa akuuteissa ongelmissa autamme toki, mutta muuten pyydämme palaamaan asiaan kirjaston auettua. Iso parannus on luvassa tulevaisuudessa uuden kirjastojärjestelmän myötä: silloin asiakkaat voivat itse noutaa varauksensa.

    Kirjastoa käytetään itsepalveluaikana monipuolisesti. Monet käyvät lukemassa lehdet lähes joka päivä, tietokoneilla työskennellään, lukutuvassa opiskellaan ja tietysti lainataan ja palautetaan. Lainojen määrää jatkettu aukioloaika ei ole lisännyt. Iältään käyttäjät ovat 15-vuodesta (alaikäraja) seniorikansalaisiin. Lauantait ja aamupäivät tuovat myös lapsiperheitä kirjastoon. Ilkivaltaa ei ole ollut lainkaan, muitakin häiriöitä erittäin vähän, mikä on yllättänyt monet epäilijät – Jukolalla kun on alueena hieman levoton maine.

    Jukolan hyvien kokemusten innoittamana myös Hauhon lähikirjaston aukioloaikaa laajennettiin omatoimisuudella toukokuussa 2014, kun sinne asennettiin kulunvalvontajärjestelmä. Samoin kuin Jukolassa miehitettyä aukioloaikaa ei supistettu vaan aukiolo laajeni 33 tunnista lähes 90 tuntiin. Myös käyttösäännöt ovat samat kuin Jukolassa. Viikonloppuna kirjasto on avoinna lauantaisin klo 8-17 ja sunnuntaisin klo 8-22. Asiakkaina on hyvin paljon vapaa-ajanasukkaita, jotka viettävät vapaa-aikaansa Hauholla niin kesällä kuin talvellakin. Teknisten alkukankeuksien jälkeen toiminta on vakiintunut, ja uuden kortin haltijoita on nyt jo lähes 400. Asiakkaat ovat olleet erittäin tyytyväisiä uuteen palveluun, eikä vastustusta ole ollut lainkaan.

    Myös pääkirjaston aukioloaikoja on laajennettu omatoimiperiaatteella ja lainaus- ja palautusautomaatteja lisäämällä. Nykyisin pääkirjasto on avoinna sunnuntaisin klo 12-16 minimimiehityksellä. Asiakkaat itse lainaavat ja palauttavat aineiston, lehtienlukusali on avoinna samoin it-asema. Sunnuntaisin ei ole tietopalvelua, varauksia ei voida noutaa eikä myöskään tehdä varastohakuja.

    Myös Hämeenlinna kärvistelee talouskurjuudessa. Tänäkin syksynä suunnitellaan palveluverkon supistamista. Toinen mahdollisuus on lisätä omatoimikirjastoja ja näin saada palvelut jatkossakin lähelle asiakasta.

    Ulla Karila ja Irmeli Isokivijärvi
    Hämeenlinnan kaupunginkirjasto

  3. Itsepalvelukirjasto on tämän päivän muoti(pakko)ilmiö

    Mynämäen kunnassa on kaksi kirjastoa: palveleva pääkirjasto ja itsepalvelukirjasto. Voidaan pitkään keskustella siitä, kumpi on parempi, ja syökö itsepalvelukirjasto kirjastolaisten, erityisesti kirjastovirkailijoiden, leipää? Tosiasia kuitenkin on, että jos me haluamme kattavan kirjastoverkon säilyvän kautta maan, niin joukkoon on mahduttava myös itsepalvelukirjastoja.

    Itsepalvelukirjaston hyviä puolia on useita. Yksi parhaimmista on lähes loistavat aukioloajat. Itsepalvelukirjasto on auki silloin, kun asiakkaalle sopii, aamuseitsemästä iltayhdeksään. Ilman vapaapäiviä, myös sunnuntaisin ja lauantaisin, juhlapyhinä ja arkipyhinä. Yöllä kirjasto on kiinni, mutta uskoisin, että tekniikan kehittyessä yöaukioloaika on jonain päivänä mahdollista. Toki verkkokirjasto kaikkine tietokantoineen palvelee yölläkin.

    Kirjaston tekniseen puoleen olemme tyytyväisiä. Portit, automaatit ja korttilukijat toimivat niin kuin pitää. Alkuvaikeuksien jälkeen olemme päässeet tasaiseen toimintavarmuuteen. Ongelmien sattuessa puhelimeen tulee tekstiviesti. Useimmiten ei tarvitse tehdä mitään, ongelma korjaantuu itsekseen. Kamerat valvovat ja asiakkaat pääsevät sisään ja myös ulos.

    Mietoisten itsepalvelukirjastossa on nimensä mukainen itsepalveluvarustus: hyllyt aineistoineen, hävikinestoportit, lainaus- ja palautusautomaatti. Asiakas palvelee itse itseänsä: hakee hyllystä ja lainaa kirjoja. Kirjastovirkailija käy kerran taikka kaksi viikossa hyllyttämässä ja ojentamassa hyllyjä, tuomassa varauksia ja hakemassa toisten kirjastojen aineistopalautuksia punaisesta laatikosta.

    Paljon puhuttu sosiaalinen kontakti, joka on ollut osalle kirjaston asiakkaista kautta aikojen hyvin tärkeää, jää tässä itsepalvelukonseptissa kokonaan pois. Ellei sitten juttuseuraa kaipaava kirjastoasiakas sattuisi tulemaan kirjastoon samaan aikaan jonkun toisen asiakkaan kanssa, jolla olisi aikaa jutella… (joskaan onko nykykirjastonhoitajallakaan aikaa jutella?) Tämä on itsepalvelukirjaston varjopuolia. Vaikka olemmekin antaneet lainausautomaatille nimen ”Kirmaatti”, ei se tilannetta paranna. ”KirMatti” toki kuuntelee ja tulostaa erilaisia kuitteja. Kirjaston ei pitäisi toimia pelkkänä lainaamona (itsestäänselvyys!). Kirjaston pitäisi olla kohtaamisen paikka (toinen itsestäänselvyys!) ja nuo kohtaamiset jäävät juuri tässä kirjastotilaversiossa varsin lyhytaikaisiksi ja sattumanvaraisiksi. Onneksi monet itsepalvelukirjastot ovat kombikirjastoja, jossa itsepalveluaikojen lisäksi on saatavana aitoa, ihmisläheistä kirjastoammattilaisten palvelua. Niin myös meillä on ensi vuonna: kirjastonhoitajan kahvituokio. Tosin vain muutaman tunnin viikossa tai kuukaudessa.

    Onneksi sosiaalisia kontakteja asiakkaisiin voi luoda tapahtumien ja projektien kautta. Olemme toteuttaneet kirjastossamme ”Tuunataan yhdessä kyläkirjasto” -projektin, jossa yhdessä naapurikoulun ja Saaren kartanon taiteilijaresidenssin yhteisötaitelijan kanssa ”koristeltiin” kirjastotilat kotoisammiksi.

    Olemme siis tyytyväisiä. Parempi palvella vähän kuin ei laisinkaan. Tekniikka kehittyy ja kenties muutaman vuoden päästä saamme Skype-yhdeyden pääkirjaston ja itsepalvelukirjaston välille. Silloinhan itsepalvelukirjastosta tulee kaukopalvelukirjastotila!

    Viktoria Kulmala
    Mynämäen kirjasto

  4. Pointin kirjaston omatoimikirjasto

    Omatoimikirjasto on ollut käytössä Pointin kirjastossa Vantaalla vuoden 2014 alusta. Kokemuksemme omatoimikirjastosta ovat hyvin positiivisia ja asiakkaamme ovat olleet tavattoman tyytyväisiä uudistukseen. Pointin omatoimikirjastossa ei ole ollut järjestyshäiriöitä tai ilkivaltaa. Kirjastomme sijaitsee rauhallisella asuinalueella monitoimitalossa, jossa on myös peruskoulu.

    Vuonna 2013 Pointin kirjaston vuosilainaus oli n. 180000 ja kävijöitä oli noin 120000. Omatoimikirjaston käyttöönoton myötä kävijämäärämme ovat kasvaneet noin 50%. Myös lainaus on kasvussa tänäkin vuonna. Emme siis ole pieni yksikkö, vaan alkuvuoden 2014 tilastojen perusteella Vantaan neljänneksi vilkkain kirjasto, jossa käy kiireisimpinä päivinä yli tuhat asiakasta. Kirjastomme on aktiivinen alueellinen toimija, joka kuuden työntekijän voimin palvelee mm. alueen neljää isoa peruskoulua ja lukuisia päiväkoteja lukupiirin, tapahtumien ja muun toiminnan lisäksi.

    Vantaalla käytetään itsepalvelukirjasto-sanan sijaan termiä omatoimikirjasto. Itsepalvelu-sana on negatiivisesti latautunut (kylmäasemat, liukuhihnat, täysin miehittämättömät automaatit), omatoimikirjasto taas tekee asiakkaasta aktiivisen toimijan, joka käyttää ammattilaisten hoitamaa kirjastoa.

    Omatoimikirjasto ei Pointissa ole miehitettyjä aukioloaikoja korvaavaa toimintaa. Sen sijaan me puhumme omatoimikirjastosta lisäpalveluna, joka täydentää normaaleja aukioloaikoja. Lisäpalvelu-sanan käyttö auttaa asiakkaita ymmärtämään, ettei omatoimiaikana voi käyttää kaikkia niitä kirjaston palveluja, jotka muina aikoina ovat käytössä. Kirjastomme on miehitetysti auki noin 60 tuntia viikossa (ma-to 9-20, pe 9-16, su 10-15). Nykyisessä taloustilanteessa miehitetyn aukiolon lisääminen olisi ollut vaikeaa. Omatoimikirjaston avulla asiakkaamme voivat käyttää kirjastoa 40 lisätuntia viikossa.

    Omatoimikirjaston käyttöönotto on lisännyt kävijöiden määrää myös miehitettyinä aukioloaikoina, todennäköisesti positiivisen mediajulkisuuden vuoksi. Suurin osa asiakkaista käyttää kirjastoa yhä klo 10-19 välisenä aikana; vilkkaimpia aikoja ovat arki-iltapäivät. Omatoimikirjaston käyttö on aktiivisinta perjantai- ja sunnuntai-iltapäivisin (n. klo 15-19) sekä lauantaisin klo 10-19. Näinä aikoina kirjasto on aiemmin ollut kiinni. Aamutunnit (7-9) ja iltatunnit (20-22) ovat hiljaisimpia (alle 4% viikon kävijöistä). Vilkkaimpana omatoimipäivänä kirjastossa on käynyt liki 600 asiakasta.

    Erityisen ilahduttava omatoimikirjaston käyttäjäryhmä ovat pikkukoululaiset, jotka tulevat kirjastoon aamulla vanhempien lähdettyä töihin, sekä aikuiset, jotka käyttävät kirjastotilaa omatoimiaikoina mm. opiskeluun, kokoustamiseen ja toistensa tapaamiseen. Koska kirjastotilasta maksetaan vuokraa myös silloin, kun henkilökunta ei ole paikalla, on hienoa saada tilat kuntalaisten käyttöön.

    Kirjaston työmäärä on kasvanut omatoimikirjaston myötä (mm. lisääntynyt logistiikka ja järjestelytehtävät). Lisäksi töitä on pitänyt järjestellä uudelleen, sillä omatoimikirjasto muuttaa mm. aamu- ja iltatöiden rutiineja. Omatoimikirjaston käyttöönotto vaatii melkoisesti suunnittelua ja esimiestyötä, sillä sekä asiakkaiden että henkilökunnan työprosesseja täytyy muuttaa. (Pieni kuvakertomus omatoimikirjastoon liittyvästä remontista löytyy osoitteesta http://tinyurl.com/lb3m4l8.) Lisäksi tiedottaminen, asiakkaiden opastaminen ja muu asiakasviestintä vievät työaikaa. Ne kuitenkin luovat positiivisen pohjan omatoimikirjaston toiminnalle: kun asiakkaat kokevat tilan omakseen, ilkivallan todennäköisyys on pienempi.

    Uskon, että omatoimikirjastoilla on paikkansa kirjastomaailmassa. Ne eivät korvaa tavallista miehitettyä kirjastoa, mutta ne täydentävät sitä hienosti.

    Paula Niemi
    Informaatikko
    Pointin kirjasto

  5. Omatoimikirjasto Tornionlaakson kirjastossa

    Tornionlaakson kirjasto on melkein neljän vuoden ikäinen Ylitornion ja Pellon yhteinen seutukirjasto. Meillä on kaksi toimipistettä ja uusi yhteinen kirjastoauto.

    Toimialueellamme on noin 8500 asukasta, ikärakenne on vanhusvoittoinen ja asukasluku on pienentynyt useina vuosina peräkkäin. Yhteinen seutukirjasto on sopinut meille hyvin, asiakkaat ovat tyytyväisiä laajentuneeseen kokoelmaan ja yhteinen varausjono on osoittautunut erinomaiseksi.

    Itsepalvelusta meillä on jo vuosien kokemus. Ylitornion kirjaston lehtisaliin on päässyt sähköisellä avaimella joulukuusta 2009 alkaen ja Pelloonkin jo vuoden 2011 tammikuusta alkaen.

    Pääsin mukaan OKM:n järjestämälle Tanskan matkalle syksyllä 2007 ja siellä ihmetytti Silkeborgin sivukirjasto, jota asiakkaat saivat käyttää itsepalveluna. Tämä matka ja tämä kirjasto olivat innoittajina hankehakemukselle, jolla saatoimme toteuttaa lehtisaliin pääsyn muun kirjaston ollessa kiinni ja ilman henkilökuntaa. Ylitornion kunnan sivistystoimi ja tekninen toimi lähtivät suunnitteluun mukaan innokkaasti ja kun saimme hankerahoituksen silloiselta Lapin Ely-keskukselta alkoi ideasta tulla totta.

    Asiakkaat ovat olleet pääsääntöisesti ilahtuneita ja tyytyväisiä tähän toimintamuotoon. Sähköisellä avaimella voi tulla joka päivä lehtisaleihin heti aamulla klo 7.00 ja olla iltamyöhään. Mitään ongelmia ei ole ollut, asiakkaat tuntevat vastuunsa ja pitävät lukutilan hyvässä järjestyksessä.

    Paperisten sanoma- ja aikakauslehtien lisäksi meillä on sähköisiä lehtiä saatavana ePress-palvelun kautta. Sähköiset lehdet ovatkin välttämättömyys tänä päivänä, kun valtakunnallisten lehtien viikonloppujakelu on lopetettu.

    Avaimia ovat ottaneet nuoret ja iäkkäämmät, monen eri ammatin edustajat, kirkonkyläläiset ja kauempana asuvat. Lehtisalissa voi tavata muita ja jutella tai olla itsekseen toisten seurassa. Pistäydyin viime joulun aikaan lauantai-iltapäivällä lehtisalissa, miten lämmin ja mukava tunnelma siellä olikaan. Nuori mies kertoi käyneensä joka päivä lomansa aikana ja vanhempi herra oli kerännyt ison nipun Hesareita luettavaksi.

    Tavoittelimme itsepalvelulla laajennettua aukioloaikaa ja se toteutui. Hankerahoituksella maksoimme suunnittelupalkkiot ja laskelmat. Lisäksi maksoimme muutostöissä tarvittavat tavarat ja välineet, mm. kolme ylösrullautuvaa nosto-ovea, turvakamerat, kulunvalvonta- ja tiedonkeruulaitteistolla varustetut lukot ja niihin sopivat avaimet. Muutostöiden jälkeen lehtisali ei ole vaatinut resursseja.

    Olemme tyytyväisiä, että lähdimme kokeilemaan melkeinpä aina auki olevaa tilaa. Suunnitteluvaiheessa huomasimme, että olemme ensimmäisenä Suomessa toteuttamassa itsepalveluperiaatteella toimivaa lehtisalia. Saimme paljon huomiota osaksemme, mukavinta on ollut lehtisalin innostava ja positiivinen vaikutus kirjaston arvostukseen alueellamme.

    Olemme hankkimassa Pelloon ja Ylitorniolle ensimmäiset lainaus-palautusautomaatit. Aiomme laajentaa itsepalveluna aukioloa, aluksi aamun tunteina. Kirjastoautossa on palautusautomaatti, se on osoittautunut hyväksi hankinnaksi etenkin koulujen pysäkeillä.

    Mielestäni itsepalvelutoiminta on hyvä tapa tehdä kirjastosta joustava palveluiden tarjoaja. Ammattikoulutetulle henkilökunnalle jää edelleen paljon tehtävää. Opastaminen ja ohjaus vaativat aikaa ja osaamista. Koulujen kanssa tehtävä yhteistyö on tärkeää ja mekin olemme miettimässä miten pystymme vastaamaan paremmin iäkkäiden tarpeisiin. Se mikä sopii meille, pienehkölle Lapin kirjastolle ei välttämättä sovi muille. Kirjastopalveluiden hyvä laatu on meille tärkeää ja asiakkaathan ne arvioivat olemmeko onnistuneet. Tiedostamme vastuumme myös kulujen pitämisessä kohtuullisina, tällä hetkellä ei ole määrärahojen karsimistarpeita, mutta hahmotamme tulevaisuutta myös tästä näkökulmasta.

    Terttu Eteläaho
    Kirjastotoimenjohtaja
    Tornionlaakson kirjasto

  6. Omatoimisia kirjastoja Turussa

    Turun ensimmäinen omatoiminen kirjasto, Vasaramäki, avattiin 5.3.2014. Lokakuun 1. päivänä avataan vastaavanlainen palvelu Paattisilla. Vuoden lopulla on vuorossa vielä Lausteen omatoiminen kirjasto ja vuoden 2015 alkupuolella Hirvensalon ja Ilpoisten kirjastot.

    Vasaramäen 60-vuotias kirjasto sijaitsee alakoulun yhteydessä. Kirjasto on peruskorjattu 2013. Sitä ennen se on ollut monesti lakkautusuhan alla, koska pääkirjasto sijaitsee vain kolmen kilometrin päässä. Asiakkaat ovat tyytyväisiä siitä, että kirjasto on säilytetty ja omatoimisuuden myötä sinne pääsee nyt myös useammin.

    Ennen peruskorjausta kirjasto oli auki vain kolmena päivänä viikossa. Omatoimisuuden myötä kirjastoon pääsevät kaikki yli 15–vuotiaat kirjastokortilla ja tunnusluvulla viikon jokaisena päivänä. Arkisin kirjastoon pääsee kello 9-19 ja viikonloppuisin kello 12 -16.

    Kirjastossa on reaaliaikainen kameravalvonta ja olemme sovittaneet aukiolot niin, että vahtimestarit pystyvät seuraamaan pääkirjastosta käsin Vasaramäen tapahtumia. Asiakkaat toivovat lisää omatoimista aikaa kirjaston käyttöön, mutta ovat ymmärtäneet perustelumme aukioloille.

    Vasaramäen kirjastossa käy kirjastonhoitaja kaksi kertaa viikossa. Maanantaisin ja keskiviikkoisin kello 10 -16. Aamun ensimmäisiin tunteihin mahtuu eskarikursseja ja satutunteja kirjastonhoitajan ollessa paikalla. Muutoin 1-4 -luokkalaiset käyvät lukujärjestyksen mukaan kirjastossa maanantaisin ja keskiviikkoisin. 5-6-luokkalaiset käyttävät kirjastoa opettajan johdolla omatoimisesti muina päivinä.

    Koulun rehtori sekä opettajat ovat olleet tyytyväisiä omatoimikirjaston 15 vuoden ikärajaan, koska tällöin heidän ei tarvitse valvoa välituntisin livistääkö joku kirjastoon lintsaamaan. Keskusteluissa nousi esille myös se, mitä kirjastossa voi tapahtua, jos ikärajaa ja aikuisen valvontaa ei ole, kuten kiusaaminen.

    Vasaramäen kirjasto on hyvin alakoululaisten saavutettavissa, mutta kivenheiton päässä olevat yläkoululaiset eivät käytä kirjastoa. Mietimme yhdessä rehtorin kanssa olisiko mahdollista tiettyinä kellonaikoina laskea ikärajaa kirjastoon, jotta myös yläkoululaiset pääsevät käyttämään kirjastoa paremmin. Selvitämme parhaillaan onko tämä teknisesti mahdollista ja aloitamme sitten kokeilut.

    Vasaramäen kirjasto toimii Turussa kokeilulaboratoriona omatoimikirjastoasioissa. Tulemme kokeilemaan siellä erilaisia käytäntöjä ja sovellamme niitä muokattuina eteenpäin. Pyrimme toimimaan asiakkaiden ehdoilla ja luomaan yhteisiä toimitapoja.

    Omatoimisuuden myötä Vasaramäen kirjasto on vilkastunut ja kirjaston tilassa olevan asiakaskyselyn tulosten perusteella ruusuja on tullut enemmän kuin risuja. Kysely on vielä kesken ja sen lopulliset tulokset selviävät lokakuun loppuun mennessä.

    Asiakkaat kyselevät eniten ilkivallasta, jota ei Vasaramäessä ole. Usein kysytään myös, miten kirjastoon pääsee sisään ja miten kirjastosta voi noutaa varaukset. Turussa varausten omatoiminen nouto on ollut kokeiluna muutamassa kirjastossa ja laajenee vuoden 2015 aikana kaikkiin toimipisteisiin.

    Kirjastokäytön opastuksessa olen painottanut kirjaston hyvää kulunvalvontaa sekä hälytinporttien ominaisuuksia. Valvontakameroiden materiaalia säilytetään kaksi viikkoa. Voimme myös jälkikäteen katsoa hälytinporttien lokitiedoista kaikki tilanteet, joissa lainaamaton aineisto on aiheuttanut hälytyksen. Näemme lokitiedoista lainaamattoman kirjan nidetunnuksen sekä pääsemme katsomaan kuvasarjaa itse tapahtumasta.

    Omatoimikirjastojen suurimpana haasteena koen henkilökunnan ja asiakkaiden rutiinien muutokset. Palvelujen uudistukset kohtaavat aina vastarintaa ja toimitapojen muutos ei tapahdu välttämättä kivuttomasti. Toiset voivat kokea omatoimikirjastot palvelun parantamisena ja toiset taas, että se heikentää palveluja. Turun kaupunginkirjaston strategian mukaisesti pyrimme palvelemaan asiakkaitamme entistä paremmin ja monipuolisemmin. Kun emme ole sidottuina tiskiin voimme kohdentaa työpanostamme auttaaksemme niitä, jotka vaativat enemmän apuamme.

    Olen vastuussa Vasaramäen ja kauppakeskus Skanssin toimipisteistä. Tämän lisäksi työskentelen asiakaspalvelussa pääkirjastossa ja olen mukana omatoimikirjastojen kehittämisessä. Oma asenteeni työhön ja työtavat ovat muuttuneet entistä asiakaslähtöisemmiksi omatoimikirjaston myötä. Olen kirjastossa asiakkaiden käytettävänä vähemmän kuin ennen, joten pyrin panostamaan asiakaspalveluun tehokkaammin. Olen siirtänyt sisätyöt, joita tein ennen tiskissä asiakaspalvelun lomassa, pääkirjastoon. Teen pääkirjastossakin asiakaspalvelua, mutta vain pari tuntia päivässä. Omatoimisuuden myötä olen pystynyt paremmin keskittymään sisätöihin. Aiemmin työskentelin yksin Vasaramäessä ja Skanssissa. Työskentelemällä pääkirjastossa olen entistä paremmin ajan hermoilla ja saan enemmän tukea työhöni kollegoilta.

    Elisa Kuusela
    Kirjastonhoitaja
    Turun kaupunginkirjasto

  7. Itsepalvelukirjasto Hauhon kirjastossa

    Kaikki alkoi siitä, kun IFLAn kokous oli vuonna 2012 Helsingissä ja satelliittikokous Hämeenlinnassa. Hämeenlinnasta oli käyty Tanskassa tutustumassa itsepalvelukirjastoihin ja nyt piti saada jotain näytettävää ulkomaalaisille konferenssivieraille. Kun mietittiin, missä Hämeenlinnassa olisi sopiva kohde itsepalvelukirjastolle, keksittiin reilun tuhannen asukkaan Tuulos. Kuntaliitoksessa Tuuloksesta oli tullut osa Hämeenlinnaa ja Tuulosen kauppakeskus paikkana olisi erinomainen. Kaupungilla oli valmiina vuokrattuna kauppakeskuksen yläkerrasta tilaakin, joten näin saatiin hyvä uusi palvelu kauppakeskukseen.

    Mutta ei se sitten niin hienoa ollutkaan tuuloslaisten näkökulmasta. Tuuloksessa nousi erittäin kova vastarinta. Kovaäänisimmät kesäasukkaat ja paikalliset saivat tahtonsa läpi ja he saivat pitää samanlaisen kirjastonsa samassa paikassa edelleen.

    Itsepalvelu rakennettiin Jukolan kirjastoon. Jukola on Hämeenlinnan kerrostalolähiö. Kun se siellä alkoi rullata, Hauho keksittiin seuraavaksi itsepalvelukirjastoksi. Hauho on Hämeenlinnaan liittynyt juureva hämäläispitäjä, nykyään alle 4000 asukasta. Kirjaston nimi muutettiin omatoimikirjastoksi, koska siinä on myönteisempi sävy kuin itsepalvelukirjasto-sanassa. Hauhon väkiluku kolminkertaistuu kesällä ja kovasti on ollut kysyntää lauantaiaukiolosta, joka lopetettiin pari vuotta sitten. Hauhon kirjastossakin eläköitymisiä on tulossa niin, että Hauhon kirjastosta on tulossa yhden kirjastovirkailijan toimipiste. Kävijöitä on vuodessa noin 25 000 ja lainoja noin 45 000.

    Mikä muuttui? Vaikka fyysisesti olen yksin töissä, en ole ikinä yksin. Koska tahansa aamukahdeksan ja iltakymmenen välillä voi omatoimiasiakas tulla sisään. Hauhon vakinaiset asukkaat ovat suurelta osin iäkkäitä. Kaikki eivät halua kirjaston omatoimikorttia. He ovat tyytyväisiä, jos saavat jutella ja vaihtaa kuulumisia tiskillä kirjoja lainatessa. Aukioloajat eivät ole muuttuneet ollenkaan omatoimikirjaston myötä. Tietyt vakituiset hämäläisasiakkaat eivät juuri hötkyile moisista omatoimihössötyksistä vaan jatkavat käyntiään entiseen malliin.

    Viikonloppuisin omatoimikirjastoa käyttävät vapaa-ajan asukkaat. Myös lehdenlukijoita täällä käy. Onkin mukava, että viikonlopun lehdet eivät jää lukemattomiksi.

    Kun aamupäivisin käy luokkia kirjastossa ja sitten tulee omatoimiasiakkaita samaan aikaan, tilanne on hieman jännittynyt. Luokka on tottunut, että kirjasto on heidän, kun he ovat täällä ja kirjasto on suljettuna. Omatoimiasiakas taas olettaa saavansa paneutua rauhassa aamun lehteen. Kun meidän pienessä kirjastossamme on vain 270 neliötä tilaa, ääni kuuluu hyvin.

    Kaupungissa olevassa itsepalvelukirjastossa varauksia ei saa muulloin kuin aukioloaikana. Meille on tullut toive heiltä, että noudattaisimme samaa linjaa. Maalaiskirjastolaisesta se tuntuu sangen kohtuuttomalta. Jos asiakas on lähtenyt yli 20 km päästä Hauhon Sappeesta aamulla asioille ja poikkeaa omatoimikirjastoon toiveenaan saada varattu kirja, ei minulla ole sydäntä sanoa, että tule tunnin päästä uudelleen. Maalaisjärjen käyttö on täällä maalla sallittua, suotavaa oikeastaan.

    Juuri se onkin ollut varmaan etu myös tässä omatoimikirjastoasiassa. Hankaluuksista soitellaan suoraan omaan kotinumerooni, kun asiakas vaikkapa on kuullut piipittävän äänen ja ihmettelee, menikö jokin vikaan. Meillä kuuluu aika kova piippaus, kun viimeinen poistuu kirjastotilasta. Usea asiakas on luullut tehneensä hälytyksen vartiointiliikkeeseen vahingossa.

    Uusi maailma kirjaston väelle on ollut lukkoliikkeen maailma. Kirjastossa on monta eri järjestelmää, joita yritetään saada toimimaan samaan tahtiin. On liikkeentunnistusjärjestelmä, kamerat, piippaukset sekä ovien lukinta että avaus. Sitten kirjastossa ovat vielä kesäaukioloajat, jotka pitää osata asentaa lukko-ohjelmaan sekä koulutuspäiviä yms. jolloin kirjasto on suljettuna.

    Takana ovat siis huolettomat päivät, jolloin ovi suljettiin, kun saatiin työt tehtyä, ei aina niin tarkkaan heti tasalta. Nyt ovi lukkiutuu automaattisesti eikä avaudu yhtään aiemmin. Siellä on oven takana aamulla seissyt eläkkeellä oleva kirjastoautonkuljettajamme. Pyörittelee päätään ja hymyilemme lasioven läpi toisillemme. Mutta ovi aukeaa tasalta!

    Kuntaliitoksessa kirjastoon ympättiin kaupungin palvelupiste. Nyt pitää hallita kaupungin tapahtumakalenterin päivitys ja kuntosalikorttien lataaminen. Sotaveteraaneille jaetaan ruokakuponkeja ja otamme myös vastaan sosiaalitoimelle menevää postia. Meidän pitäisi hallita kaupungin organisaatio. Kenelle kuuluu, kun katuvalot eivät pala tai avantouintikoppi ei ole paikallaan tai mihin voi viedä vanhan telkkarin?

    Kun sitten mietin, tutustuisinko uusiin kirjoihin ja suunnittelisin satutuntia, niin kyllä työaikani menee kaupungin palvelupisteen asioiden kanssa ja jälleen kerran suunnittelen satutunnit kotona, kuten luen vinkkauskirjatkin siellä. Työaikaa ei ole yhtään enempää, eikä omatoimikirjasto ole sanottavasti helpottanut työtäni.

    Oikein onnellisia asiakkaita ovat ne, jotka saavat rauhassa paneutua lukemaan illalla tyhjässä kirjastossa. Työssäkäyvien aikatauluun sopii istua kirjaston rauhassa, kun lapset harrastavat.

    Aina on niitä, jotka ovat ohimennen lukeneet paikallislehdestä, että meillä on omatoimikirjasto. Tulevat kirjaston mäelle ja soittavat oven takaa, että mitä pitää tehdä kun ovi ei aukea. rauhallisesti kyselen, että onhan sinulle ladattu omatoimikirjastokortti, niin vastaus on, että ”ai, mikä”. Aina kaikkialla on niitä, jotka eivät malta ajatella ja jotka eivät malta kuunnella ohjeita. Mutta asiakkaat, jotka usein käyvät omatoimiasiakkaina, osaavat systeemin ja ovat tyytyväisiä.

    Lohdutuksekseni ei ole kovin montaa asiakasta, jotka ovat siirtyneet pelkästään käymään täällä, kun ei ole henkilökuntaa. Jokunen aina.

    Kun tämä omatoimisysteemi alkaa kunnolla pyöriä, vähennämme aukioloillat kahteen ja niistä vapautunut työaika on käytettävissä kouluryhmien vastaanottamiseen aamuisin.

    Asiakkaamme ovat käyttäytyneet täällä erinomaisesti omin päin. Mitään tuhoa ei ole tehty eikä ole varasteltu. Yllättävän hyvin. Kukaan ei ole vielä kysellyt tulostamisia, sitä mietitään edelleen, miten toimitaan. Jos kopioita saa ottaa ilmaiseksi omatoimiaikana ja kun henkilökunta on paikalla, hinta on 50 snt/arkki, se tuntuu hieman oudolta. Paperit on otettu varmuuden vuoksi pois koneesta omatoimiaikana.

    Etenemme kokeilun ja erehdyksen kautta ja joka päivä opimme jotain uutta…

    Pirkko Nurminen
    Hauhon kirjasto

  8. Kiitos kaikille kirjoittajille. On erinomainen asia, että ruohonjuuritason kokemuksista kerrotaan julkisesti. Omatoimikirjastot varsinkin ovat niin mielenkiintoinen ja ajankohtainen asia, että kaikki tieto niistä on kirjastoväelle tarpeen.

  9. Omatoimikirjastot Tampereella

    Tampereen ensimmäinen omatoimikirjasto avattiin Terälahden kirjastossa tänä keväänä. Kirjasto on Tampereen pienin sivukirjasto. Teiskon kunta liitettiin Tampereen kaupunkiin 1972, jolloin Teiskon pääkirjastosta tuli Terälahden sivukirjasto. Vuonna 2002 rakennettiin nykyiset tilat Terälahden koulukiinteistön yhteyteen. Omatoimikäyttöön tämä pieni kirjasto soveltuu hyvin. Alueella asuu vakituisesti vain n. 500 asukasta, mutta kesän tullen asukasluku moninkertaistuu kesäasukkaista. Terälahdessa on myös miehitettyä aukioloa omatoimiaukioon rinnalla.

    Terälahden kirjaston omatoimiratkaisu on räätälöity kirjastoon eikä ole minkään laitetoimittajan standardipaketti. Alueelle tehtiin samalla kertaa kaapelivetoja ym., jossa yhteydessä luotiin omatoimikirjasto. Asukkaat ovat ottaneet kirjaston jo omakseen, Aamulehti otetaan postilaatikosta kirjastoon sisään tullessa ja jätetään kirjaston lehtisaliin. Kävijöitä on jo tänä kesänä ollut tuplasti edelliskesään verrattuna, jolloin omatoimipalvelua ei ollut. Kuten muutkin kirjoittajat toteavat, ongelmia ei ole ollut ja kirjastosta pidetään huolta yhteisöllisesti ja sitä kunnoittaen. Ihan niin pitkälle kuin Suomenlinnassa ei vielä ole päästy, mutta uskon, että kunhan tieto omatoimimahdollisuudesta leviää vielä laajemmalle, tilojen käyttö lisääntyy. Tämä on kuitenkin vielä niin uusi asia asiakkaille, että siihen totuttelu vaatii vähän aikaa. Myös se, että kirjaston tiloihin voi tulla omin päin, ei ole ainkaan Teräalhden perukoilla vielä itsestään selvää.

    Tampereella tullaan toivottavasti avaamaan lisää omatoimikirjastoja jo ensi vuonna, jos vain saadaan anotut investointirahat budjettiin. Katsomme, että omatoimikirjastot eivät suinkaan ole palvelun heikentämistä tai niiden alasajoa, vaan päinvastoin niiden laajentamista. Suomessa on satoja kirjastoja iltaisin ja viikonloppuisin pimeänä ja käyttämättä. Omatoimiratkaisujen avulla tilat saadaan veronmaksajien käyttöön ja niitä voidaan hyödyntää myös muiden palvelutarjoajien tarkoituksiin. Myönnettävä on, että myös kirjastoväellä itsellään on vielä olemassa pelkoja tilojen avaamiseen ihmisten vapaaseen käyttöön – tähän mennessä saadut myönteiset kokemukset omatoimikirjastoista toivottavasti vakuuttavat loputkin epäilijät. Kirjastohan olisi mitä mainioin paikka vaikkapa syntymäpäiväjuhlien tai viikonloppukirpputorin pitämiseen kylän asukkaiden kesken. Eivät ihmiset riko tai sotke yhteisiä tiloja, jos heihin luotetaan. Toki yksittäisiä häiriöitä voi sattua, mutta niitä voi sattua ihan yhtä lailla vaikka henkilökunta olisi paikalla.

    Terälahden kirjastossa on toistaiseksi omatoimikirjaston käyttöoikeus itsenäisesti vain yli 18-vuotiaille, mutta myönnettäköön, että tässä olimme liian varovaisia – tulemme laskemaan ikärajaa tai ottamaan sen kokonaan pois. Seuraavien omatoimiratkaisuiden tulee myös olla yksinkertaisempia, kirjastokortilla ja pin-koodilla sisään on varmaan se tulevaisuuden malli myös Tampereella.

    Terälahden kirjasto sijaitsee koulun vieressä ja näin ollen antaa myös hienot mahdollisuudet koululle käyttää kirjastoa omatoimisesti. Tässäkin on vielä tehtävä markkinointia, että kaikki opettajat rohkaistuvat tulemaan kirjastoon silloinkin, kun henkilökuntaa ei ole paikalla. Toki kirjastonkäytön opetukset ja vinkkaukset säilyvät ohjelmassa niinkuin ennenkin, sillä onhan Terälahdessa myös henkilökuntaa.

    Tampereellakin etsitään säästöjä, ja omatoimiratkaisut mielletään helposti juuri säästöjen hakemiseksi. Mielestäni niitä ei kuitenkaan voi suoranaisesti niveltää säästötoimenpiteisiin, vaan puhuisin tässä yhteydessä mieluummin kirjastojen kehittämisestä. Tampereen kaupunkistrategian kulmakiviä ovat mm. “Palvelujen kehittäminen yhdessä” ja “Aktiiviset yhteisöt, kuntalaiset ja henkilöstö”. Omatoimikirjastot sopivat näihin teemoihin mitä parhaiten. Tampereella ollaan muutenkin kehittämässä kirjastopalveluja yhteen muiden palvelujen kanssa, uusin kirjasto Lielahdessa sijaitsee kauppakeskuksessa samassa kerroksessa sosiaali- ja terveydehuollon palvelujen kanssa. Seuraavaa kirjastoa suunnitellaan niinikään kaupallisten ja sote-palvelujen kanssa samoihin tiloihin.

    Pirkko Lindberg
    Kirjastopalvelujohtaja
    Tampereen kaupunki

  10. Kiitoksia todella mielenkiintoisista omatoimikirjastoja koskevista ratkaisuista. Omatoimikirjasto vapauttaa minua asiakkaana käyttämään kirjastoa paljon aikaisempaa joustavammin. Kyse on osaltaan kirjastotoiminnan kehittämisestä,ja julkisten tilojen käytön tehostamisesta. Nämä käytännön kuvaukset ovat tärkeitä senkin vuoksi, että kirjoitetaan auki, mitä kaikkea omatoimikirjastotoiminnan aloitus vaatii.

  11. Jotta en pilaisi kenenkään tuntemaa iloa uuden lehden kääntymisestä suomalaisen kirjastotoiminnan historiassa, esitän vain pari yleisluontoista kysyvää ajatusta.

    Kun välttämättömyydestä tehdään hyve, kyetäänkö sen hyveen taakse enää näkemään? Tai halutaanko?

    Kumman intressi mahtaa lopulta painaa enemmän, pysyviä henkilöstökulujen säästöjä etsivän köyhtyvän kunta-apparaatin vai uudenlaista, mutta edelleen ammatillisesti koulutetun henkilökunnan työpanosta edellyttävän kirjastokonseptin?

    Kun pontevasti ja ihan omin toimin todistetaan, että kirjasto pyörii hyvin ilman henkilökuntaa ja asiakkaatkin ovat tyytyväisiä, osaammeko enää havaita sitä hetkeä, jolloin yhteisen olohuoneen emäntien ja isäntien avain ei enää toimi?

  12. Silloin kun omatoimikirjastossa on vain jokunen (1-3) päivä viikossa, jolloin henkilökunta on paikalla ja omatoimikirjasto toimii ikärajoitetusti (K15? K18?), niin monessa mielessä merkittävä osa asiakaskunnasta jää omatoimisuuden ulkopuolelle. Mainittakoon mm., että oppivelvollisuus voi olla loppusuoralla, kun nuori pääsee itsenäisesti omatoimikirjastoon jonka ikäraja on 15.
    (Tässä olen kirjoittanut lisää asiasta: http://www.kirjastot.fi/fi/node/45375)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *