Millaista digiopastusta kirjastossa annetaan jatkossa?

Syyskuussa kysyttiin Suomen kirjastoilta, millaista digineuvontaa asiakkaille nyt tarjotaan ja millaista opastusta kirjastot voisivat antaa? Kysely oli Yleisten kirjastojen neuvoston käynnistämä ja sen tarkoituksena on olla tausta-aineisto kun neuvosto määrittelee kantaansa kaikkien kirjastojen digiopastusten tasosta.

Kysely kohdistettiin kaikille pää- ja sivukirjastoille. Erityisen ahkerasti kysymyksiin vastasivat pienet kirjastot. Maan 720 kirjastosta vastauksen antoi 377, joista alle 5 työntekijän pisteitä oli 67%. Omatoimikirjastojen ja omatoimisten aukioloaikojen yleistyminen näkyi vastaajakirjastojen tiedoissa. Vain 31% totesi kirjastossaan olevan henkilökuntaa paikalla koko aukioloajan.

Kirjastot ovat olleet internetiin liittyvien palvelujen tarjoajana aikoinaan edistyksellisiä. Jo vuoden 1995 Ylen ohjelmassa kehuttin kirjastojen tarjoamia yhteyksiä maailmanlaajuiseen tietoverkkoon (Yle Internet oli ilmiö https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/05/06/internet-oli-ilmio ). Sittemmin verkon toimintojen laajetessa ja mobiilipalvelujen yleistyessä kirjastojen merkitys verkkoyhteyksien tarjoajana on pienentynyt. Suomalaisilla on verkkoyhteys kotonaan ja yhä useammin taskussa tai käsilaukussa.

Tilastokeskus: Internetin käytön ja eräiden internetin käyttötarkoituksien yleisyys 2017

Tilastokeskuksen marraskuisen julkistuksen mukaan internetin ja verkon kautta tarjottavien palvelujen käyttö on arkipäivää useimmissa väestöryhmissä. Verkon palvelujen ulkopuolella näyttäisivät olevan vanhimmat ikäluokat. On luonnollista, että  kirjastojen neuvontapalveluihin  hakeutuvat juuri seniorit. Kirjastojen digikyselyn vapaista vastauksista voikin lukea, että vanhemmat kansalaiset ovat kirjastoilta neuvoja kysymässä.

Aikuisten digiopastuksen suunnitelmat harvassa?

Kirjastojen digikyselyn aluksi tiedusteltiin, onko kunnassa suunnitelmaa mediakasvatuksesta tai pedagogisesta toiminnasta. Vaikka muista vastauksista selviää opastustoimintaa olevan, vain harva vastaaja tunnisti kunnassa olevan tätä koskevaa ohjeistusta.

YKN:n Digineuvonta-kysely: Onko kunnassa suunnitelma pedagogisesta toimminnasta ja mediakasvatuksesta?

Digilaitteiden ja sähköisten palvelujen neuvonta suunnitelmallisena toimintana näyttää keskittyvän valtakunnallisiin viikkoihin, joista Vanhustyön keskusliiton SeniorSurf-tapahtumaan osallistui noin puolet kirjastoista. SeniorSurf saa vuosittain näkyvyyttä myös mediassa, joten sen tuoman maineen avulla ikäihmiset osaavat suunnata kirjastoon digipulmissaan myös tapahtumaviikon ulkopuolella.

Suurin osa digiapua tarjoavista vastaajakirjastoista opastaa henkilökohtaisesti tietokoneen ja mobiililaitteiden käyttöä sekä verkkopalveluja. Ylivoimaisesti suurin osa palvelujen opastuksista näyttäisi olevan pankkia (50%) ja Kelan palveluja (36%) koskevia. Myös muut julkiset palvelut saavat mainintoja: Suomi.fi, Omakanta.fi, VR, Trafi, Vero, matkalippujen tulostus jne. ovat neuvottavia aiheita.

Kun kirjastoilta kysyttiin, missä asioissa asiakkaat opastusta kaipaavat, vastaus oli ”ihan kaikessa”. Mainintoja saivat sähköpostin käyttö, ohjelmien lataus, some, verkkokaupat, työnhakupalvelut ja kuvien tulostus jne. Yksilöopastukset tulevat yllättäen, ryhmäopastuksiin ei suuria massoja saada.

Monilla kirjastoilla on yhteistyökumppaneinaan vapaaehtoisia tai yhdistyksiä, joiden vastaanotoilla on säännölliset neuvonta-ajat. Kirjaston oma henkilökunta auttaa milloin tahansa arjessa eteen tulevien ongelmien ratkomisessa. Osaamista henkilökunnalla on tietokoneen käytön neuvonnassa, mutta epävarmuutta koetaan mobiiliavun osalta. Älypuhelimia työn puolesta ei asiakaspalvelijoilla juurikaan ole, joten niiden käytön opetus on lähinnä oman harrastuneisuuden kontolla. Kun kysyttiin, mitä laitteita työnantaja antaa asiakaspalvelijoiden henkilökohtaiseen käyttöön – yli puolet vastasi, että ei mitään.

Suurin ongelma asiakkaiden tietosuoja?

Laitteet, osaaminen ja erityisesti asiakkaiden auttamisen lainmukainen sisältö huolettavat kirjastojen henkilökuntaa. Eniten mainintoja opastettavista kohteista saivat pankit ja Kela. Molempien neuvontatilanteissa törmätään nopeasti tietosuojaan. Jotta voisi asioida sähköisesti, on käytettävä omia pankkitunnuksia. Niiden käytössä ei asiakasta juurikaan voida auttaa, sillä pankkitunnusten luovuttaminen toiselle – edes kirjaston virkailijalle – on kielletty. Vaikka asiakas haluaisikin, ei kirjastolainen voi katsoa tunnuksia tai auttaa palvelujen käytössä tunnistautuneena.

Kirjastoissa työskentelevät kokevat luonnollisimmiksi neuvottaviksi kohteiksi kirjaston omat e-palvelut ja julkiset palvelut. Ongelmia tuottaa kuitenkin palvelujen sisällöllinen osaaminen: vaikka kirjastonhoitaja tietää paljon, eläkkeiden ja virastojen toimintaan harva on perehtynyt.

Valtio suunnittelee digiavun verkostoa

Valtiovarainministeriön käynnistämän AUTA-hankkeen tehtävänä on kehittää toimintamalli, joka tarjoaisi joustavia tukimuotoja eri puolille maata niiden asiakkaiden auttamiseksi, jotka eivät itse pysty käyttämään digitaalisia palveluja. Mallista suunnitellaan verkostopohjalla toimivaa. Mukana olisi vapaaehtoisia, yhdistyksiä, yrityksiä, viranomaisia, kirjastoja ja vaikkapa työväenopistoja.

AUTA-hanke pitää digineuvonnan asiakkaina heitä, jotka autettuna pystyvät käyttämään sähköisiä palveluja. Kokonaan pois avun piiristä on rajattu ryhmät, jotka eivät opastuksenkaan avulla pysty toimimaan itsenäisesti verkkopalvelujen hankkijana. Heidän apunaan olisi tulevaisuudessa puolesta asiointi, eli henkilö valtuuttaisi jonkun muun toimimaan verkkopalveluissa puolestaan.

AUTA-hankkeen tunnistamat asiakasryhmät ja asiointikanavat

VM:n Auta-hanke: toimintamallit

Lähde: Valtiovarainministeriö: Palvelutuottajien keskustelutilaisuus 16.11. 2017, diasarja: AUTA-hanke digitaalisten palvelujen käytön tuen ja neuvonnan toimintamallin valmistelutilanne, Katja Väänänen

VM:n Auta-hanke: digituen sisältö

Lähde: Valtiovarainministeriö: Palvelutuottajien keskustelutilaisuus 16.11. 2017, diasarja: AUTA-hanke digitaalisten palvelujen käytön tuen ja neuvonnan toimintamallin valmistelutilanne, Katja Väänänen

Verkostomainen toimintamalli virallisessa ohjauksessa?

AUTA-hankkeen järjestämässä Palvelutuottajien keskustelutilaisuudessa 16.11. esiteltiin ennakkotietoa mallista, jota tullaan suosittamaan digitaidoiltaan heikkojen kansalaisten auttamiseksi. Joulukuun aikana hanke tulee esittelemään suunnitelman, jonka mukaan digiavun järjestäminen vastuutettaisiin koko maan tasolla jollekin viranomaiselle ja alueilla toimiville koordinaattoreille. Näiden tehtävänä olisi koota kattava verkosto maanlaajuisesti niin, että kaikkialla olisi apua tarjolla. Auttajien verkosto koostuisi julkisista toimijoista, yhdistyksistä, yrityksistä ja vapaaehtoisista, joiden yhteystiedot löytyisivät Suomi.fi:n avulla. Verkoston yksi osa olisi jo nyt toimiva Kansalaisneuvonta.fi sekä erilaiset yhteispalvelua tarjoavat pisteet.

Kirjastojen rooli tulisi mallissa olemaan keskeinen, sillä lähituen tarjoaminen tarvitsee lähellä sijaitsevat tilat. Jokaisessa kunnassa on kaikille avoin kirjasto, jossa on osa tarvittavista teknisistä resursseista valmiina.

AUTA-hankkeen toimintamalli tulee lausunnoille näillä näkymin tammikuussa 2018. Keskustelutilaisuudessa lupailtiin valtiovarainministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä valtakunnallista kehittämistehtävää ja alueellisia kehittämistehtäviä hoitavien kirjastojen yhteistä keskustelutilaisuutta, joka sekin pidettäisiin tammikuussa.

Toimintamallissa avoinna olevia kysymyksiä

AUTA-hankkeen 16.11. esittelemässä materiaalissa oli vielä avoinna melko perustavanlaatuisia asioita. Määrittelemättä on ”digiapu” – mitä olisi virallinen digituen sisältö: laitteiden käytön ja ohjelmistojen opastusta, sähköisten palvelujen opastusta – kuinka syvällisesti? Missä kaikissa asioissa avustettaisiin ja kuka päättäisi avustettavien palvelujen rajauksen, on päättämättä.

Digituelle tulisi mielestäni päättää tarkka sisältö ja nimitys, joka erottaisi sen kaikenlaisista muista satunnaisista auttajista. Keskustelutilaisuudessa osanottajat suosittelivat voimakkaasti yhtä selkeää nimitystä, jonka takaa löytyisi apua yhtälailla verkossa kuin toimipisteissä. Esimerkiksi Kansalaisneuvonnan nimen käyttöönotto mahdollistaisi tehokkaan markkinoinnin ja neuvojien jonkinlainen auktorisointi myös luotettavuuden ja avun laadun. Myös ajatus palvelun löytämisestä Suomi.fi:n hakutoimintojen avulla vaatii yhtenäistä nimitystä ympäri maan.

Keskustelutilaisuuteen mennessä ei toimintamalliin sisältynyt myöskään vaiheistusta, ajoitusta tai toimenpiteiden toteutuneisuuden mittareita. Miten maan kattava verkosto rakennetaan? Mitä tehdään ensin, mitä sitten ja kuka mistäkin vaiheesta vastaa? Toivottavasti ajoitukset ja vastuut ovat joulukuun loppuun mennessä luonnoksena ja verkoston valmistumiselle aikataulu.

Mihin kirjastojen syytä valmistautua

Kirjastot tulevat olemaan digituen pisteitä mallista riippumatta niin kuin tähänkin asti. Kansalaiset ovat tottuneet hakemaan kirjastohenkilökunnalta apua ja sitä on totuttu antamaan, on virallisia malleja tai ei.

Kun tuen muotoja pyritään nyt rakentamaan valtakunnallisesti, on kirjastojen hahmotettava oma roolinsa kunnan toimijana. Minkälainen tulee olemaan kunnan ratkaisu asukkaiden auttamiseksi palvelujen sähköistyessä? Kirjasto voi tarjota tilat kunnan muille sektoreille sekä eri yhteistyökumppaneille opastuspisteenä. Mikäli kirjastohenkilökunnan oletetaan auttavan eri laitteiden käytössä ja sähköisessä asioinnissa, on henkilöresursseja, koulutusta ja laitekantaa lisättävä. Tämä tuli selkeästi ilmi kirjastojen vastauksissa Yleisen kirjastojen digineuvontakyselyyn.

AUTA-hankkeen mallissa oletetaan ehkä myös, että esimerkiksi kirjastossa olisi etäneuvontaan sopiva tila. Asiakas voisi neuvotella omista asioistaan suoraan palvelutarjoajan kanssa rauhassa ja muiden silmiltä ja korvilta suojassa. Tämä vaatii paitsi tilallisia järjestelyjä, mielestäni myös valtakunnallisesti sovittavan teknisen ratkaisun. Mikä olisi etäyhteyden tekniikka, tekniikan vaatima tuki ja opastustilanteissa avustaminen? Mikäli esimerkiksi pankki- tai eläkeasioita hoidettaisiin puheyhteyden sekä avustetun verkossa toimimisen avulla, ei yleisötiloissa sijaitseva asiakaskone riitä.

Kirjastojen omat e-palvelut osana digitukea

Useimmilla kirjastoilla on tarjota asiakkailleen verkossa olevia aineistoja, kirjoja, lehtiä ja musiikkia. Näiden käytön opastaminen on luonteva osa digimaailmaan opastamista, sillä siinä missä osaamme neuvoa hyllyluokitusta, olisi syytä osata neuvoa kirjaston ostamien aineistojen löytymistä ja käyttämistä e-muodossa.

Mitä muuta kirjastot kautta maan lupaavat asiakkailleen opastaa? Yleisten kirjastojen neuvosto tutustui marraskuun kokouksessaan digineuvontakyselyn aineistoon ja päätti yhteisen palvelusuosituksen muotoilun tekemisestä seuraavassa tapaamisessa. Kokous jäi odottamaan AUTA-hankkeen valtakunnallisen mallin ehdotusta, jotta digituen minimin määrittelyssä otettaisiin kantaa valtion ehdotuksiin.

Nyt on aika keskustella. Digineuvontakyselyn tuloksia, AUTA-hankkeen tietoja, Tilastokeskuksen uusimpia tieto- ja viestintätekniikan käytön tuloksia sekä YLE:n ohjelmia aiheesta pääset tutkimaan oheisista linkeistä. Linkeissä on mukana myös Ruotsissa järjestetyn seminaarin tallenne, josta käy ilmi naapurissa meneillään oleva keskustelu samasta teemasta.

Lisätietoa:

Päivi Litmanen-Peitsala

Päivi Litmanen-Peitsala
Viestinnänsuunnittelija
Valtakunnallinen kehittämisyksikkö
Helsingin kaupunginkirjasto

6 vastausta artikkeliin ”Millaista digiopastusta kirjastossa annetaan jatkossa?

  1. Digineuvontakyselyn vastaukset tuskin sisälsivät suuria yllätyksiä kenellekään, joka on viime vuosina työskennellyt yleisessä kirjastossa digineuvonnan parissa, tai asiakaspalvelutehtävissä ylipäätään. Kirjaston käyttäjillä on selkeä tarve opastukselle digilaitteiden sekä palveluiden käytössä, ja kirjasto on monelle se luontevin tapa hakea apua näihin ongelmiin.

    Vaikka varsinaisia yllätyksiä ei kyselyssä ilmennytkään, vastaukset tarjoavat kattavan kuvan siitä, mitä digineuvonnan todellisuus tällä hetkellä on Suomen kirjastoissa ja mitkä koetaan neuvonnan suurimmiksi ongelmakohdiksi. Mielestäni kyselyn tulokset valottavatkin hyvin niitä haasteita, joihin AUTA-hankkeessa hahmoteltu toimintamalli joutuu mukauttamaan kirjastoissa toimiakseen. Erityisen iloinen olen pienten kirjastojen aktiivisesta osallistumisesta kyselyyn. Usein juuri pienimmät toimipisteet sijaitsevat alueilla, joissa muita yleisiä digineuvontapalveluita ei ole saatavilla lähipalveluina. Pienimmille kirjastoille määriteltävä rooli AUTA-hankkeessa onkin mielestäni erityisen kiinnostava kysymys.

    Kuten Päivi kirjoituksessaan toteaa, AUTA-hankkeessa kirjastoille on suunniteltu roolia myös luottamuksellisen digiasioinnin tukijana. Nykyisillä tiloilla, laitteilla ja henkilöresursseilla vain harvalla kirjastolla on valmiuksia tällaista apua tarjota. Ylivoimaisesti suurin osa kirjastojen neuvontatilanteista toteutuu ilman ennakkovarausta ja vastaa käyttäjän akuuttiin avuntarpeeseen. Vaikka ratkaistavat ongelmat useimmiten liittyvät laitteiden tai yleisten verkkopalveluiden peruskäyttöön, ei kaikissa kirjastoissa aina ole mahdollisuuksia tarjota neuvoja näissäkään tilanteissa.

    Mikäli kirjastojen roolia palveluiden- ja laitteiden neuvonnassa aiotaan valtion taholta kasvattaa, tulisi kirjastoammattilaisten omia kokemuksia kuunnella tarkalla korvalla. Muuten digipalveluiden käyttäjät uhkaavat jäädä alueellisesti eriarvoiseen asemaan. Toivon siis, Päivin tavoin, että tulokset kannustavat yleisten kirjastojen henkilökuntaa vilkkaaseen keskusteluun digiopastusten tulevaisuudesta kirjastoissa.

    Asko Autio
    Maakuntakirjastonhoitaja
    Porvoon kaupunginkirjasto

  2. Viisivuotinen Eläkeliiton ja EHYT ry:n yhteinen Lähiverkko-projekti (www.lähiverkko.fi) loppuu juuri, mutta projektin aikana syntynyt http://www.netikäs.fi jatkuu uutena projektina. Netikäs on ikäihmisille suunnattu mediasivistysmateriaali, jota kuka tahansa voi hyödyntää. LähiVerkossa teimme mediasivistysmateriaalin (6 lehteä ja videoita) ja järjestimme aiheesta verkkokoulutuksia sekä käynnistimme vertaisopastustoimintaa ikäihmisille. Uuden Netikäs -projektin suunnitelmia vielä tehdään ja vielä on mahdollisuus päästä mukaan tekemään yhteistyötä. Netikkäästä sekä muista LähiVerkon aikana tehdyistä piloiteista ja materiaaleista voisi hyvin olla hyötyä myös kirjastoissa.

    Jatkossa itse koulutan ja konsultoin mobiililaitteiden hyödyntämisestä niin kuntoutuksessa, opetuksessa, järjestöissä, yhdistyksissä sekä kirjastoissa. Ylläpidän http://www.terapiapsi.fi sivustoa, jonne ensi vuonna tullaan lisäämään myös ikäihmisille suunnattuja sisältöjä. Ensi vuoden alussa on tulossa mm. Mobiililaitteiden hyödyntäminen ikäihmisten parissa työskenteleville ammattilaisille -verkkokoulutus Snellmanin kesäyliopistolla Ida-Maria Pankan kanssa https://snellman-kesayliopisto.mobie.fi/…/97/article-26094.

    Netikkääseen liittyvissä asioissa kannattaa olla yhteydessä marja.pakarinen@elakeliitto.fi

    Tämä on tärkeä asia ja hienoa, että kirjastot ovat mukana siinä mahdollistamassa elinikäistä oppimista myös digiasioissa.

    Riikka Marttinen
    Toimintaterapeutti
    Apuväline- ja mobiiliteknologian sekä sovellusten hyödyntämisen asiantuntija

  3. Automaatio on auttanut kirjastoja asiakkaiden neuvonta- ja opetustarpeeseen vastaamisessa. Henkilökunnalla on enemmän aikaa ihan yksittäistenkin asiakkaiden monimutkaistenkin digiavun tarpeisiin, kun asiakkaat hoitavat rutiinit itse. Automaatio myös brändää kirjastot paikoiksi, joissa henkilökunta työskentelee tekniikan keskellä ja myös osaa käyttää ja neuvoa tuota kirjastotekniikkaa, miksei sitten asiakkaan laitteita ja nettipalvelujen käyttöä.

    Yhteisiä pohdintoja ja linjauksia auttamisen syvyydestä tai tasosta on syytä tehdä. Tämähän nousee osin myös lainsäädännöstä, esim tietosuojasta. Yhteiset pohdinnat lisäävät myös osaamista ja ongelmakohtien tiedostamista, joka taas kehittää digiauttamisen laatua, varmuutta ja ammattimaista otetta siihen.

    Päivi Savinainen
    Kuopion kaupunginkirjasto

  4. Vantaalla on tänä vuonna aloittanut toimintansa verkosto, joka kokoaa yhteen kaikki digiapua tarjoavat toimijat. Verkosto on nimetty Vantaan verkkotukiverkostoksi, ja sen tehtävä on mm. koota meidät yhteen (myös verkkoon: http://www.vantaa.fi/hallinto_ja_talous/osallistu_ja_vaikuta/asioi_verkossa), ylläpitää keskustelua ja markkinoida yhteisiä palveluitamme vantaalaisille. Verkostoon kuuluu laaja edustus kaupungin tuottamien palveluiden lisäksi myös järjestöjä ja yhdistyksiä.

    Olen odottanut ja edistänyt tällaista tapahtuvaksi jo jonkin aikaa. Vantaan kirjastojen säännöllinen ja rakenteellinen opastustoiminta (kuten olemme sitä kutsuneet) ulottuu kauas menneisyyteen, joten asiakkaat ovat oppineet löytämään meidät ja kysymään meiltä apua. Vaikka olen hyvin iloinen kaikesta siitä monipuolisesta digiavusta mitä kykenemme yhdessä täällä Vantaalla ja Helmet-kirjastoissa tarjoamaan, tiedostan silti kirjaston näkökulmasta ainakin pari kriittistä kohtaa, joihin on edelleen syytä kiinnittää huomiota.

    Kyselyn tuloksista kävi ikävä kyllä selväksi, että aikuisten digiopastamiseen ja muuhun mediakasvatukselliseen toimintaan on niukasti suunnitelmia. Toiminta voi silti olla laadukasta, vaikka suunnitelmallisuus puuttuu. Vantaalla on koko ajan käyty säännöllistä keskustelua lasten ja nuorten mediakasvattamisesta, mutta aikuisten kohdalla keskustelu on nykyään satunnaisempaa. Tilanne voi osittain johtua siitä, että tällä hetkellä säännöllistä ja ennalta aikataulutettua opastustoimintaa toteuttaa suurimmaksi osaksi yhteistyökumppanit. Keskustelu asiakkaan tarpeista ja toiveista ei välttämättä välity tapahtumapaikkana toimivaa kirjastoa pidemmälle. Toisaalta yhteistyökumppanimme ovat laadukkaita ja hyvin organisoituja toimijoita, jotka pystyvät reagoimaan palautteeseen ohjaajiensa kautta myös omina verkostoinaan. Työnjako on Vantaalla karkeasti jaotellen mennyt niin, että kirjasto auttaa omissa palveluissaan (e-aineisto, Helmet.fi) ja yhteistyökumppanit monipuolisemmin sekä laitteiden että sähköisen asioinnin kanssa. Kirjastojen työntekijöinä noudatamme asiakaspalvelussa Helsingin kaupunginkirjaston linjausta siitä mitä opastetaan ja mitä ei. Yhteistyökumppanimme ovat tietoisia näistä linjauksista, ja ymmärtääkseni toimivat samoin. Pidän tärkeänä, että rajauksista keskusteleminen olisi säännöllistä. Tällä hetkellä keskustelutilanne Vantaalla kokonaisuudessaan näyttää valoisalta, kiitos verkkotukiverkoston.

    Tilaratkaisut ovat toinen asia, jota olisi syytä pohtia myös tämän aiheen näkökulmasta. Aiemmin yleinen käytäntö oli, että asiakkaita opastettiin kouluttamalla ryhmä kerrallaan luentosalissa, atk-luokassa tai jossain muussa sopivassa ympäristössä. Ryhmäopastuksia Vantaalla ei enää järjestetä (satunnaisia luentoja lukuun ottamatta), mutta rauhallisempia tiloja on vielä käytettävissä. Yleisesti näinä aikoina suositaan nähdäkseni sitä, että asiakkaat ovat opastajien kanssa avoimessa ympäristössä joko kahden kesken tai pienryhmässä. Useat kirjastot ovat havaintojeni perusteella alkaneet jopa luopua suljetuimmista tiloista ja suosivat muunneltavia ja avoimempia tilaratkaisuja. Avoimessa tilassa asiakkaat ovat useiden ihmisten ja erilaisten äänien ympäröimänä. Moni on varmasti sopeutunut tähän ilman sen suurempia ongelmia, mutta tiedän myös tapauksia, jotka ovat tästä syystä lakanneet käymästä kirjaston opastuksissa. Syynä ei ole ollut muutosvastarinta sinänsä vaan oppimisen esteet. On vaikeaa painaa asioita mieleensä, jos ei pysty keskittymään, ei näe tai kuule tarkasti. Joskus syynä on ollut myös häpeä. Asiakas olisi mieluummin ollut vähän syrjemmässä ja katseilta piilossa, ettei joku tuttu näe häntä hakemassa apua. Nämä ovat tietysti niitä vaikeimpia tapauksia, mutta ei missään nimessä vähäisimpiä, jos tavoitteena on ehkäistä digisyrjäytymistä.

    Lasse Pekkarinen
    Vantaan kaupunginkirjasto

  5. Kiitos hyvästä blogikirjoituksesta!
    Pieni “mainos” tähän väliin, jos sallitte:
    Me Yle Oppimisessa olemme tehneet verkkoon tuhdin paketin materiaalia, josta voisi olla iloa kirjastojen väellekin – sekä omaan käyttöön että asiakkaille vinkattavaksi:

    https://yle.fi/aihe/oppiminen/digitreenit

    Digitreeneissä on julkaistu yli 50 opastavaa juttua, joukossa myös pari digitaitotestiä ja useita monivalintavisoja. Aiheet ovat laidasta laitaan: Mobiilipankista valokuvien siirtoon ja WhatsApp-vinkkeihin.

    Digitreenit on suunnattu aikuisille suomalaisille, joilla on älylaite käytössä, mutta aukkoja taidoissa. Digitreenejä myös päivitetään ja tehdään jatkossa lisääkin.

  6. Kuntaliitto lausuu näin lausunnossaan : “Kirjasto on osa kuntaa. Digitukimallia ei voida rakentaa sen varaan, että sivukirjastot ja kirjastoautot jakavat aina ja kaikkialla digitukea. Kuntien maakuntauudistuksen jälkeisessä tilanteessa kirjastojen seinien – tai pyörien – ylläpitäminen ei ole itsestäänselvyys.” Aikamoista samaistaa maakuntauudistus ja kirjastojen lopettaminen toisiinsa!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *