5 vastausta artikkeliin ”Mistä puhumme kun puhumme metatiedosta?

  1. Jälleen kerran kirjastojen rooli metatiedon tuottajana vaatii uudelleenarviointia ja uuden suunnan etsimistä. Edessä on runsaasti haasteita – kuvailusäännöstön vaihtuminen, kansallisen yhteistyön eri vaihtoehdot, kuvailtavan aineiston monipuolistuminen, niukkenevat resurssit. On siis hyvä, että kirjastojen tuottamasta metatiedosta, sen ominaispiirteistä, mahdollisuuksista ja tuottamisen tavoista viritellään keskustelua. Kiitos siitä kirjoittajille! Tosin ihan niin tyhjästä keskustelua ei kuitenkaan olla käynnistämässä kuin tekstin pohjalta voisi olettaa – metatiedon prosesseja, yhteistyötä, asiakaslähtöisyyttä ja datan avoimuutta on pohdittu viime vuosina runsaasti eri yhteyksissä. Erilaisia käyttäjätutkimuksiakin aiheesta on tehty.

    Mistä puhumme kun puhumme kuvailukeskuksesta?

    Kokonaisarkkitehtuurissa on nimetty ne elementit, jotka liittyvät kuvailuprosessin eri vaiheisiin, mutta sen rinnalle tarvitaan useitakin vaihtoehtoisia kuvauksia siitä, millainen metatietoprosessi jatkossa tulee olemaan ja miten kirjastot niihin asemoituvat. Onko meillä jatkossakin yksittäisiä kirjastotietokantoja, joihin kuvailutietoa siirretään? Mitä uutta ratkaisuksi tarjottu mahdollinen kuvailukeskus tuo tähän prosessiin? Mikä kirjaston arjessa muuttuu, jos se hyödyntää kuvailukeskuksen palveluita mutta ei kuulu Melindaan? Missä määrin Finnan käyttöönotto vähentää kirjastojen kuvailutyön tarvetta – vai vähentääkö se sitä ollenkaan?
    Mitä valitsemme, jos valitsemme kuvailukeskuksen? Muutamat maininnat tekstissä – ”mikäli halutaan pysyä kirjastojärjestelmäkeskeisessä luettelointityössä”, ”pitääkö sen [yhteisluettelon] tukea kirjastoammattilaisten työtä vai parempaa asiakaspalvelua?” – saavat lukijan ymmälleen. Miten kirjastot tuottaisivat ja ylläpitäisivät metatietoa kirjastojärjestelmän ulkopuolella? Ovatko kirjastoammattilaisen kuvailutyö ja parempi asiakaspalvelu aina toisensa poissulkevia? Kyseiset tekstinkohdat liittyvät todennäköisesti Melindaan ja sen ominaisuuksiin, mutta mikä voisi olla vaihtoehto? Millaista on kirjaston luettelointityö, joka ei ole kirjastojärjestelmäkeskeistä? Onko olemassa jonkinlainen näkemys siitä, millainen vaihtoehtoinen, vähemmän kirjastomainen ja asiakaslähtöisempi kuvailutyökalu voisi olla?

    Paljonhan riippuu myös kirjastojen käyttö- ja hakuliittymistä ja niiden ominaisuuksista. Viime aikoina on eri yhteyksissä tuotu esiin sitä, kuinka vähän kirjastojen asiakkaat käyttävät asiasanoja tiedonhaussa. Jopa asiasanoituksen mielekkyys ja tarpeellisuus on asetettu kyseenalaiseksi. On kuitenkin hyvä muistaa, että asiasanojen käyttöön ei ole juurikaan verkkokirjastoissa opastettu, ja asiasanoja on pitänyt etsiä erillisistä käyttöliittymistä (Vesa, Kaunokki, Musa). Tilanne on nyt muuttumassa, kun käyttöliittymissä tarjotaan aktiivisesti asiasanoja muun muassa haun jatkojalostamiseen. Myös tulossa olevat ontologiat hierarkioineen tulevat tuomaan uusia ominaisuuksia tiedonhakuun.

    Tiedonsiirrosta linkittämiseen?

    Kuvailukeskuksen ytimen näyttäisi muodostavan Onix-tiedonsiirtoformaattiin perustuva yhteistyö kotimaisten kustantajien kanssa. Yhteistyö perustuisi vastavuoroisuuteen ja kuvailutiedon vaiheittaiseen rikastamiseen. Se vahvistaisi viimekädessä suomalaisen kirjallisuuden asemaa muun muassa lisäämällä kaupallista aktiivisuutta.

    Onix todennäköisesti vastaa nykytilanteessa kotimaisen kirjallisuuden metatietojen siirtoon ja rikastamiseen liittyviä tarpeisiin. Kotimainen kirjallisuus muodostaa kuitenkin vain osan kirjastojen hankkimasta aineistosta. Harvassa ovat ne kirjastot, joiden kokoelma koostuu lähes yksinomaan kotimaisesta kirjallisuudesta. Esimerkiksi Turun kaupunginkirjastossa kuvailtiin vuonna 2014 noin 24 850 nimekettä. Niistä noin 62 prosenttia oli kirjoja (15480 nimekettä), ja näistä noin puolet eli 7 580 oli suomenkielisiä. Kirjoja hankittiin 35 muulla kielellä. Lähes saman verran kuin kotimaista kirjallisuutta, 7 220 nimekettä, oli erilaista av-aineistoa kuten musiikki- ja elokuvatallenteita, pelejä sekä äänikirjoja. Onix kattaisi Turun kaupunginkirjastossa siis vain noin kolmasosan vuosittaisen hankinnan kuvailusta, ja juurikin sen helpoimmin kuvailtavan osuuden. Miten tämä muu hankinta kuvailtaisiin – omana työnä, ostopalveluna joltakin kolmannelta osapuolelta vai kirjastojen keskinäisenä yhteistyönä?

    Tulossa oleva kuvailusäännöstö, Resource Description and Access (RDA), kuitenkin kyseenalaistaa nykyisenkaltaiset kuvailu- ja tiedonsiirtokäytännöt. Säännöstö soveltaa funktionaalisen luetteloinnin käsitemallia, jossa aineistosta tunnistetaan ja kuvaillaan eri tasoja: teos, ekspressio, manifestaatio ja kappale. RDA-säännöstön täysipainoinen soveltaminen edellyttää, että nämä kuvailtavan objektin tasot saavat oman yksilöllisen tunnisteensa samoin kuin aineistoon liittyvät toimijat ja sen sisältöä kuvaavat ontologiakäsitteet.

    Tunnisteet mahdollistavat kuvailutietojen linkittämisen ja näin jo tehdyn työn hyödyntämisen. Niiden myötä syntyy semanttinen verkko, joka mullistaa kuvailutyön luonteen ja mahdollistaa metatiedon linkittämisen ja yhdistämisen verkon muiden sisältöjen kanssa. Tämä on vielä ehkä kaukaistakin tulevaisuutta, mutta se on syytä ottaa huomioon kun tehdään pitkälle tulevaisuuteen kantavia suunnitelmia.

    RDA voisi olla se liima, joka tiivistää ja syventää kirja-, kirjasto- ja julkaisualan keskinäistä integraatiota ja yhteistyötä. Se myös konkreettisesti vähentää työtä: esimerkiksi uutuusromaanin sisältö- ja tekijätiedot kuvaillaan järjestelmään vain kerran ja jatkossa siihen linkitetään käännökset, uudet painokset, eri formaateissa ilmestyneet versiot.

    Konkretiaa!

    On tärkeää pohtia metatiedon funktioita, laatua ja tuottamisprosessia. Niiden rinnalle tarvitaan kuitenkin konkreettisia suunnitelmia ja tavoitteita. Tarvitaan tietoa siitä, mitä kuvailukeskus voisi kirjastoille tarjota ja millainen sen rooli voisi kirjastojen arjessa olla. Tarvitaan kirjastoissa testattua kuvailukeskuksen ja metatiedon tuottamisen visiota ja siihen perustuvaa tiekarttaa, tarvitaan tahtotilaa ja päätöksiä, kustannusanalyyseja ja palvelulupausta, jotta tulevaisuutta voidaan rakentaa ja siihen voidaan varautua.

    Akuuteista haasteista voidaan ottaa esimerkiksi ne kysymykset, joihin etsitään vastauksia Vaski-kirjastoissa. On harkittava Melinda-yhteistyön käynnistämistä Kansalliskirjaston kanssa. Samaan aikaan on valmistauduttava RDA-kuvailusäännöstön käyttöönottoon niin järjestelmän kuin kuvailun toimintakäytäntöjen osalta ja koulutettava kirjastojen henkilökuntaa. Todennäköisesti vuoden kuluttua on ryhdyttävä valmistelemaan metatiedon hankintapaikan kilpailutusta, koska voimassaoleva sopimus ja siihen liittyvä optiovuosi ovat umpeutumassa.

    Millä tavoin kuvailukeskus pitäisi ottaa huomioon, kun näitä tulevia isoja haasteita lähdetään ratkomaan? Millä tavoin nämä haasteet on huomioitu kuvailukeskuksen toimintaa suunniteltaessa? Nähdäänkö kuvailukeskuksen rooli jatkossa myös jonkinlaisena kuvailuasioihin liittyvänä yleisten kirjastojen neuvontajanan, jopa auktoriteettina?

    Missä olemme viiden vuoden kuluttua?

    Yleisten kirjastojen neuvoston yhteisluettelotyöryhmän loppuraportti 2010 (http://www.kirjastot.fi/sites/default/files/content/Yhteisluetteloraportti-2010_4.pdf) täyttää tämän vuoden viimeisenä päivänä viisi vuotta. Sen ilmestymisen jälkeen Melinda-metatietovaranto on otettu käyttöön ja sen käyttö on laajentunut, mutta tällä hetkellä sieltä on löydettävissä yleisistä kirjastoista vain PIKI-kirjastojen tuottama metadata. Suomessa taitaa edelleen olla kirjastoja, joiden tietokannan sisäinen formaatti on Finmarc. Toivottavasti nyt viriävän keskustelun myötä päästään tällä kertaa nopeammin tuloksiin ja niin, ettei osa kirjastoista syrjäydy kehityksestä.

    Kaisa Hypen
    Turun kaupunginkirjasto

    Aart de Heer
    Turun kaupunginkirjasto

  2. Tarve metatiedon tuottamisen tehostamisesta on noussut esiin kirja-alan eri toimijoiden taholta. Nykyisin metatiedon tuottamiselle on asetettu varsin korkeita laatu- ja nopeusvaatimuksia. Myös rikastetulle metatiedolle on entistä laajempi tarve niin yleisen kirjaston kuin verkkokaupankin puolella.

    Kustannustehokas metatiedon tuottaminen edellyttää keskitettyä ja verkottunutta palvelumallia. Nykyistä metatiedon tuottamisen prosessia on uudistettava. Julkisen ja kaupallisen sektorin voimavarojen yhdistämisellä voidaan saada kustannustehokkaasti aikaan rikkaampaa, ajantasaisempaa ja yhdenmukaisempaa tuotetietoa hankinnan ja asiakaspalvelun tueksi. Tämä edellyttää rohkeutta uudistaa nykyisiä totuttuja toimintamalleja ja tahtoa rakentaa uudenlaista kumppanuutta julkisten ja kaupallisten toimijoiden kesken.

    Yhteistyön syventäminen johtaa siihen, että asiakkaan kokemus erilaisista kirjallisuutta tarjoavista palveluista paranee ja tulee hieman yhtenäisemmäksi. Monikanavaisesti toimivalle kirjan kuluttajalle tämä on helpotus ja luo luottamusta palveluihin. Mitä helpommin kuluttaja löytää itselleen merkityksellisen tiedon kirjallisuudesta, sitä palkitsevampi on palvelun käyttökokemus. Tutkimusten mukaan tuotetietojen laadulla on suora vaikutus verkkopalvelun käyttötyytyväisyyteen ja siihen, miten asiakas luottaa palveluun. Käyttötyytyväisyys ja luottamus puolestaan vaikuttavat suoraan siihen, miten asiakas sitoutuu palvelun käyttäjäksi jatkossa.

    Useat metadatan hyödyntämistä tarkastelevat tutkimukset korostavat myös sosiaalisen metadatan merkitystä lukijalle ja kirjan ostajalle. Lukija-arviot, tähtiarvostelut ja suositukset ovat erityisen merkityksellisiä, jos ne perustuvat riittävän monen kuluttajan mielipiteeseen. Yksittäinen yksityisen tai julkisen sektorin toimija voi kerätä sosiaalista metadataa, mutta määrät jäävät pieniksi, yksittäisiksi mielipiteiksi, eivätkä välttämättä vakuuta kriittistä kuluttajaa. Sosiaalisen median yksi tärkeä etu on joukkoistamisen idea: lukijan omat kommentit ja tiedon tuottaminen (kirja-arviot, tähditykset, omat kirjahyllyt jne.) sitouttavat myös tekijän palvelun uskolliseksi käyttäjäksi.

    Mikäli artikkelissa esitetty avoimen datan vaatimus tarkoittaa kaiken tiedon maksuttomuutta kaikille eri toimijoille, se nostaa esiin kysymyksen siitä, että miten metadatapalvelut jatkossa tuotetaan kannattavasti. Keskitetty tuotanto tietenkin tehostaa ja suoraviivaistaa ylläpitoa, mikä tuo merkittäviä kustannussäästöjä.

    Kaupallinen kirja-ala hyödyntää laajasti ONIX-standardia ja siitä on mahdollista tuottaa palvelua yleisten kirjastojen tarpeisiin: nopeasti ajantasaista tietoa kaupallisesti saatavilla olevista nimikkeistä. Roolit ja ansaintalogiikat kannattaa selkeästi sopia, jotta yhteiset tavoitteet saavutetaan.

    Yhteiset intressit ovat selvät: kirjan hyväksi ja lukemisen edistämiseksi. Kaikkia alan toimijoita yhdistää tarve tuoreen ja rikastetun metatiedon tuottamiselle entistä kustannustehokkaammin. Lisäksi tulee mukaan joukkoistamisen idea: lukijan omat kommentit ja tiedon tuottaminen (kirja-arviot, tähditykset) sitouttavat myös tekijän palvelun uskolliseksi käyttäjäksi.

    Tuula Pelkonen-Tiri

    Kirjavälitys Oy

    Eija Weck
    Kirjavälitys Oy

  3. Kuinka monta selvitystä tarvitaan, että yleiset kirjastot saavat yhteisluettelon?
    Tämän hetkinen vastaus on: “Ilmeisesti enemmän kuin kolme.”

    Kun Virva Nousiainen-Hiiri ja Anna-Maria Soininvaara kirjoittavat “Sinänsä metatieto ja yhteisluettelo ovat pyörineet kirjastoalan keskusteluissa pitkään, mutta uutta potkua molempiin tuli Next Media -hankkeen myötä vuonna 2012”, ensimmäinen ajatus on harmi siitä, että vuoden 2012 hankkeen hedelmät kypsyivät vasta nyt yhteisesti makusteltavaksi.

    On hyvä, että koko kirjastosektoria koskevaa hanketta arvioidaan ja pohditaan sen vaikutuksia kirjastoihin. Tämän kaiken panostamisen ja YKN:n strategisten linjausten jälkeen olisi kuitenkin hyvä, jos tutkittaisiin ensi alkuun, mihin kaikkeen Melinda on kehitettävissä. PIKIn Melinda-pilotti on edennyt ja keväällä 2015 siirryttiin tuotantokäyttöön. Anders-kirjastojen liittymisprosessi Melindaan on meneillään. Kaikilta osin Melinda ei ole vielä valmis: hiottavia kohtia on. PIKIn näkökulmasta yhteistyökumppanit ovat kuitenkin olleet sitoutuneita ja ratkaisuja ongelmiin on löydetty.

    Kirjoituksessa todetaan, että “Luettelointityössä on selvästi jätetty hyödyntämättä kaikki keskittämisen mahdollisuudet.”

    Päinvastoin. Juuri tätähän koko hankkeessa tavoitellaan. Tavoitteena on muun muassa luettelointityön tehostaminen, jossa esimerkiksi päällekkäinen työ vähenee.

    Kirjoituksessa on paljon yleisten kirjastojen vaatimuksista/odotuksista/tarpeista. Tämä olisi syytä perata läpi etenkin kun Melindaa on rakennettu sille ajatukselle, että kaikki kirjastosektorit olisivat yhtä isoa metadata-perhettä. Tapa jolla yleisten kirjastojen tarpeita käsitellään kirjoituksessa antaa ymmärtää, että nyt tuosta kirjastosektorit ylittävästä yhteistyöstä oltaisiin irtisanoutumassa.

    Kirjoituksessa nousee myös esiin “epäilys, onko nykyisenkaltainen Melinda-konsepti toimiva yleisissä kirjastoissa.”

    PIKIn pilotin perusteella tällä hetkellä näyttää, että ne hyödyt, joita yleiset ovat nähneet Melindassa ja jotka on listattu YKN:n Melinda-työryhmän sivulle (http://www.kirjastot.fi/fi/kirjastoala/melinda#.Ves1wGTtlBd) toteuvat, mikäli mukaan liittyy muitakin yleisiä kirjastoja.

    Kun “Melindaan vai ei Melindaan” -yhteisluettelopohdinta on nyt uudelleen avattu, aloitettaneen kuvailukeskus-selvitys, jonka jälkeen kuvailukeskus voi tulla tai olla tulematta. Miten yleisten kirjastojen Melinda-prosessi ja luettelointityön kehittäminen etenee tuona aikana? Poissuljettu toivottavasti ei ole se järkevä ja rakentava vaihtoehto, että Melinda laajenee yleisissä kirjastoissa ja jos kuvailukeskus perustetaan, niin se ottaisi sitten aikanaan kuvailun hoitoonsa ja käyttäisi siinä Melindaa. Näin erilaiset pohjatyöt ja pilotissa tehty työ eivät menisi hukkaan ja kirjastot voisivat hyötyä jo välivaiheesta ennen kuvailukeskusta.

    Maarit Helén ja Petri Tonteri
    Tampereen kaupunginkirjasto

  4. Metatietoon liittyviä hankkeita on parhaillaan meneillään Suomessa useita. Kansalliskirjaston vetämä Melinda-metatietovarannon kehittämishanke on jo hyvässä vauhdissa, yleisten kirjastojen kuvailukeskus vasta alustavasti suunnittelupöydällä. Next Median eReading-hankkeen virittelemä keskustelu metatiedosta on ollut ilahduttavan vilkasta, mutta muutama täsmennys faktoihin on tässä vaiheessa paikallaan.

    Kirja-alalla on tehty yhteistyötä metatiedon tuotannon osalta jo kauan. Kansalliskirjasto on toiminut aktiivisesti yhteistyössä julkaisijoiden ja erityisesti Kirjavälityksen kanssa jo 20 vuotta. Yhteistyön tuloksena Kansalliskirjasto ja Kirjavälitys ovat yhdessä perustaneet Onix-keskuksen, joka ylläpitää Suomessa Onix-standardia. Käytännössä standardin kansallinen kehitys- ja ylläpitotyö on ollut Kansalliskirjaston vastuulla, ja erityinen vastuu Kansalliskirjastolla on standardin bibliografisen osuuden ylläpidosta.

    Tämän yhteistyön kautta Kansalliskirjasto saa Melindaan päivittäin Kirjavälityksen ennakkotiedot ja ns. tuotetiedon eli kirjankannet, takatekstit ja muun esittelyaineiston. Kansalliskirjaston ja Kirjavälityksen välisen sopimuksen mukaisesti tuotetiedot ovat levitettävissä Finnan ja Melindan kautta muille kirjastostoille. Lisäksi Kansalliskirjasto saa ennakkotietoja pieniltä kustantajilta ja tekee ison osan ennakkotietoja itse ja välittää nämä puolestaan Kirjavälitykselle, jolla on oikeus välittää tiedot kirjakaupoille ja muille omille asiakkailleen.

    Lisäksi pari huomiota:

    Artikkelissa todetaan, että käynnissä on kaksi isoa hanketta (Finna ja Melinda), joissa on päällekkäisyyttä. Näin ei voida sanoa. Kyseisten hankkeiden ja järjestelmien tavoitteet ja roolit poikkeavat toisistaan selvästi. Melinda on tarkoitettu tiedon tuottamiseen ja Finna tiedon esittämiseen. Melinda on taustajärjestelmä (backend), kirjastolaisille tarkoitettu tiedon kuvailuympäristö. Finna puolestaan on asiakasliittymä ja hakuympäristö (frontend), joka on tarkoitettu loppukäyttäjille kuten kirjastojen asiakkaille. Melinda on toimintamalli/konsepti, joka voidaan tulevaisuudessa istuttaa uudelle alustalle, joka korvaa nykyisen Alephin. Melindan pohjana on korkeakoulukirjastojen Linda-järjestelmä, joka on toiminut yli 20 vuotta ja tällä hetkellä käytössä on kolmas järjestelmäalusta.

    Artikkelissa epäillään Melinda –konseptin toimivuutta yleisten kirjastojen osalta. Tätä on aivan liian aikaista arvioida. Yleisten kirjastojen pilotointi on vielä kesken sekä Piki-kimpan että Anders-kimpan osalta. Kokemuksia vakiintuneesta tuotantokäytöstä ei toistaiseksi ole. Todelliset hyödyt ja synergiaedut näkyvät siinä vaiheessa, kun uusi tapa toimia on vakiintunut ja myös joitakin muita yleisiä kirjastoja on liittynyt Melindaan. Piki-pilotissa on luotu toimintamalli, rajapinnat ja työkalut yleisten kirjastojen Melindaan liittymiselle. Seuraavien kirjastojen osalta asiat voidaan tehdä nopeammin ja helpommin.

    Lisäksi on hyvä huomata, että RDA (Resource Description and Access) on kuvailusäännöstö, ei formaatti. Suomessa RDA-säännöt otetaan käyttöön vuodesta 2016 alkaen MARC21-formaatissa ja nykyisillä tietojärjestelmillä. Tavoitteena on, että uusi RDA-säännöstöä ja avoimen linkitetyn datan tuottamista paremmin tukeva tietomalli korvaa nykyisen tietuemuotoisen tiedontallennusrakenteen tulevaisuudessa. Muutos vaatii kuitenkin vielä kansainvälisesti sekä uuteen tietomalliin/tietomalleihin että tietojärjestelmiin liittyvää kehitystyötä. Suomessa myös arkistot ja museot ottavat käyttöönsä henkilöiden, yhteisöjen ja sukujen kuvailua ohjeistavat RDA-säännöt, joten RDA:n myötä metatietojen tuotannossa tehtävä yhteistyö tulee kuitenkin jo nyt lisääntymään entisestään.

    Kristiina Hormia-Poutanen (Liisa Savolainen, Nina Hyvönen ja Minna Olkinuora-Tauru)
    Kansalliskirjasto

  5. Viimeisen vuoden aikana on keskusteltu vilkkaasti metatiedosta ja yhteisluettelosta sekä suunnitelmista perustaa kansallinen kuvailukeskus. Olemme seuranneet keskustelua eri foorumeissa ja toisaalta käyneet myös keskusteluja asiakaskirjastojemme kanssa. Tällä foorumilla julkaistuissa puheenvuoroissa on viitattu yritykseemme monin tavoin.

    Suomen Kirjastoseura, Kansanvalistusseura ja kirjastoalan aatteelliset yhdistykset perustivat Kirjastopalvelu-nimisen yrityksen vuonna 1961 tarjoamaan palveluja keskitetysti yleisten kirjastojen tuon ajan tarpeisiin. Vuonna 1995 yritys siirtyi osaksi ruotsalaista saman alan BTJ-konsernia. BTJ on lyhenne sanasta Bibliotekstjänst. BTJ Sverigen lisäksi Suomen Kirjastoseura omistaa BTJ:stä edelleen 10 prosenttia. Suurin asiakasryhmämme on yhä, kuten aikaisemminkin, yleiset kirjastot. Niiden lisäksi tuotteitamme ja palvelujamme kehitetään ja tarjotaan myös ammattikorkeakoulu- ja korkeakoulukirjastoille, erikois- ja yrityskirjastoille, kouluille, yrityksille ja julkishallinnolle.

    BTJ on Suomessa yleisten kirjastojen aineistonvälityksessä valtakunnallinen toimija. Luetteloimme suomen- ja ruotsinkielisen kirjallisuuden kattavasti. Muista aineistoista (muunkielisen kirjallisuus, kartta-aineistot sekä musiikki- ja AV-aineistot) luetteloimme yleisten kirjastojen hankkimaa aineistoa – myös sellaista aineistoa, joka ei kuulu aineistovälityksemme piiriin. Teemme yhteistyötä myös kansainvälisesti. Yhteistyökumppaniemme avulla pystymme tarjoamaan luettelointitietueita laajasti suomalaisille kirjastoille. Käytössämme on myös Ruotsin BTJ:n luettelointitietokanta. Saamme yhteistyökumppaneiltamme tietueita, jotka muokkaamme ja rikastamme suomalaisten kirjastojen tarpeisiin sopiviksi.

    Kirjastojen monipuoliseen palvelemiseen keskittyvän yrityksen vahvuuksia ovat kirjastomaailman ja kirjastoasiakkaiden hyvin pitkäaikainen tuntemus. Päämäärämme on kehittää, tuottaa ja tarjota hyödynnettäväksi palveluitamme ja tuotteitamme, jotka helpottavat kirjastojen ja koulujen toimintaa ja vapauttavat resursseja asiakaspalveluun ja muuhun ydintoimintaan. Olemme sitoutuneet kehittämään ja investoimaan pitkäjänteisesti kaikkiin toimialaan liittyviin toimintoihin tuoden tarjolle mahdollisuuksia avata säännöllisesti uusia polkuja ja näkökulmia toimialamme kehittymiseksi edelleen.

    Yrityksemme syntyi kirjasto- ja kirja-alan toimijoiden yhteistyönä, ja meillä on yhä tiiviit yhteydet kirjasto- ja kustantajakenttään: luettelointipalvelumme tukena toimivat mm. asiakasohjausryhmät. Pienessä maassa jo olemassa olevan valtakunnallisen toimijan palveluiden hyödyntäminen on osapuolille avointa, kustannustehokasta ja tietotekniikkaa laajasti hyväksikäyttävää perustuen onnistuneen yhteistyön malliin. Työ tehdään pääsääntöisesti ja valtaosin vain yhteen kertaan, mikä hyödyttää ja tehostaa olennaisesti kaikkien osapuolien toimintaa. Yleisen toimintaympäristön digitalisoitumisen edistymisestä ja tietotekniikan laajasta hyödyntämisestä huolimatta kuvailutiedon tuottaminen tulee perustumaan ainakin keskipitkällä aikavälillä edelleen kirjasto- ja informaatioalan ammattilaisen vahvaan ammattitaitoon perustuvaan työpanokseen. Työtä tukevat toki jatkossa uudenlaiset välineet ja lähteet.

    Metatieto on ydin, jonka perusteella asiakkaat suunnistavat löytääkseen kiinnostavaa aineistoa. Sen tuottamisen ja tarjoamisen kustannukset on jollain tavalla katettava, myös lisääntyvän niukkuuden oloissa. Tämä on tosiasia, jota emme voi nykymaailmassa välttää, olipa tarjoajana yksityinen tai julkinen toimija. Nykyisessä mallissa kustannukset katetaan kertaalleen, jakamisen tapaa voidaan alati kehittää sopivampien mallien tullessa tarjolle ja hyväksytyiksi. Vastapainona tarjolla on alati kehittyvä, asiakasnäkökulmaa paremmin huomioiva metatieto laajoine rikasteineen.

    Lisääntyvän niukkuuden oloissa toimialan voimavaroja ei ole syytä hajottaa usean samankaltaisen ratkaisun synnyttämiseen. Järkevällä yhteistyöllä kaikilla on mahdollisuus pärjätä tulevaisuudessa paremmin. Koko alan keskeisimmissä valintatilanteissa kannattaa hyödyntää toimijoiden pitkää kokemusta ja osaamista omilla erityislohkoillaan. Punnituilla ratkaisuilla kehitämme alaamme voimavaroja tuhlaamatta järkevästi eteenpäin. Puhumme lopultakin onnistuneista valinnoista, kun puhumme metatiedosta ja sen tulevaisuudesta.

    Juha Anttila
    BTJ Finland Oy

    Minna Kantanen
    BTJ Finland Oy

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *