Metatiedoista voidaan puhua monella tasolla, näistä lisää mm. Wikipedian artikkelissa. Kirjastoissa on totuttu puhumaan luettelointitiedoista synonyymina metatiedolle, vaikka metatiedon käsite on laajempi. Sinänsä metatieto ja yhteisluettelo ovat pyörineet kirjastoalan keskusteluissa pitkään, mutta uutta potkua molempiin tuli Next Media -hankkeen myötä vuonna 2012. Koko kirja-alan yhdistänyt NextMedian eReading -hanke otti käsiteltäväksi e-kirjoihin liittyvän metatietoketjun prosessikuvauksen. Pian ilmeni, että tämä asia koski samalla tavalla myös painettua kirjaa. Me kirjoittajat olimme mukana eReading-hankkeessa yleisten kirjastojen edustajina, ja jouduimme ensin käymään keskustelun yleisten kirjastojen metatieto-osaamisesta kustantajavetoisessa työryhmässä. Samalla perustelimme kirjaston asemaa huippuosaajana ja aktiivisena toimijana. Seurauksena oli se, että koko prosessia alettiin miettiä uudelta pohjalta.
Keskeiseksi kysymykseksi nousi se, miksi suurin osa kustantajista ennakkotiedon tuottajina tekee työtä vain itselleen? Miksi ihmeessä pienessä maassa, jossa kaikki osapuolet ovat huolissaan lukemisesta ja lukevan yleisön paremmasta tavoittamisesta, keskitytään pelkästään omien työprosessien hiomiseen, eikä nähdä kokonaisuutta? Käydyissä keskusteluissa kävi nopeasti selväksi, että voimien yhdistäminen on kaikkien etu. Prosessi on saatava kustannustehokkaaksi, tietotekniikkaa hyväksikäyttäväksi sekä kaikille osapuolille avoimeksi. Jatkossa kuvailutietoa rikastavat kierros kierrokselta eri toimijat – mukana myös yleiset kirjastot. Kuvailutietoa on mahdollista myös jakaa eri vaiheissa julkis- ja yritysorganisaatioille, jotka haluavat jatkojalostaa sitä.